Downshifting

Mari Koo kirjoittaa mielenkiintoisen pointin ja videobloggaa aiheesta.

Downshitfing on tarkoittaa terminä suunnilleen sitä, että hypätään pois menestyshakuisesta kiireen täyttämästä elämäntavasta yksinkertaisempaan ja laadukkaampaan elämiseen. Pyrkimyksenä on myös siirtyä kulutuskeskeisemmästä elämäntavasta kestävämmälle pohjalle ja vähempään kuluttamiseen. Lyhyesti sanottuna: “Vähemmän työtä, enemmän elämää”.

Aiheesta löytyy wikipediasta termillä simple living kuvausta enemmänkin.

Mari Koo pohtii ideaa siitä näkökulmasta, että entäpä sitten, jos ei ole sellaista uraa, josta voisi downshiftata. Hän kirjoittaa:

Kaikenlainen “vapaaehtoinen vaatimattomuus”, “joutilaampi mutta nautinnollisempi arki” tai “askeettinen hedonismi” on tietysti kulutuksen ympäristövaikutusten kannalta hyvä valinta. Ei kai silloin tarvitisisi erikseen puhua downshiftingistä, jos ihmiset lähtökohtaisesti eläisivät materiaalisesti huomattavasti niukemmin.

Totta.

Lähtökohtaisesti on pelkästään hyvä, jos ihmiset eläisivät ja toimisivat materiaalisesti kestävämmällä tavalla ja ajallisesti laadukkaammin. Niillä, joilla ei ole erityisiä tarpeita downshiftata (suomennosta kaipaillaan) elämäänsä, ei ole myös kaiketikaan tarvetta sellaisesta puhua.

Kun lähtökohdaksi otetaan elämäntavan sovittaminen kestäviin rajoihin, käsitettä ei tarvita. Hyvä elämä puhuu puolestaan ja valinnat ovat joka tapauksessa yksilöllisiä. Kukin tekee niitä omista lähtökohdistaan.

Mikäli tällainen downshifting saa ilmiönä aikaiseksi ymmärryksen lisääntymisen, niin sitä ei voi pahalla arvioida. Jos kestävämpään elämääntapaan siirtymisestä tulee muoti-ilmiö, se olisi todennäköisesti niitä harvoja muoti-ilmiöitä, joista tässä yhteiskunnassa on pitempiaikaista iloa.

Olennainen asia lienee se, että onnellisuutta voi omassa elämässä lisätä ilman, että se tarkoittaa materiaalisen kulutuksen kasvua tai itseasiassa sitä, että onnellisuuden lisääminen jopa edellyttää joissakin tapauksissa materiaalisen kulutuksen vähentämistä.

* * *

Ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi on meidän itse kunkin näinä aikoina tarkasteltava omista lähtökohdistamme sitä, mitä voimme kulutuksemme ympäristövaikutusten eteen tehdä. Nämä hiilijalanjälkimittarit (IMHO, sanahirviö havaittu) ovat tällaiseen ajatteluun vain yksi väline, joskaan eivät kerro välttämättä koko totuutta.

Kehityksen kääntäminen kestävämmäksi ja esimerkiksi käsillä olevan ilmastonmuutoksen hillinnän aloittaminen vaativat meiltä myös yksilötason sopeutumista ja ratkaisuja. Kuluttajina voimme olla tulevaisuuden kehityspolkuja muuttava voima.

* * *

Nyt Vaiheisella on jälleen edessä pikkuisen kulkemista maailman turuilla ja toreilla. Tilanteen niin salliessa raportteja on odotettavissa, mutta mahdollisesti myös pari rauhallisempaa päivää.

Eläkäämme ihmisiksi.