sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Talouspäivitystä

Yhdysvaltojen asuntoluottokriisistä liikkelle lähtenyt finanssikriisi on hiljalleen siirtynyt reaalitalouteen ja sitä myöten kohti talouden taantumaa.

Yt-neuvottelut ovat nyt jokapäiväistä uutisaineistoa, joko siksi että siihen on tarvetta tai siksi, että se on mediailmastossa mahdollista. Pörssit sahaavat edestakaisin. Poliitikot tekevät päätöksiä ja pörssit reagoivat niihin tavalla tai toisella. Kokonaiskuva on varsin sekava yhä edelleen.

Yhdysvalloissa tuleva presidentti Barack Obama on kasaamassa reipasta elvytyspakettia. Maata on uhkaamassa nyt myös deflaatio, joka jumittaisi tilanteen laskukierteeseen. Pörssit pomppasivat perjantaina jälleen ylöspäin tulevien ministerivalintahuhujen perässä, mutta yhä edelleen Dow Jones-yleisindeksi on 8000 pisteen pinnassa, kun se lokakuussa kriisin puhkeamisen jälkeisissä romahduksissa oli noin 8600 pistettä.

Samoin muualla maailmassa pörssikursseista on puhallettu ilmat pihalle globaalin luottoekspansiokuplan puhjettua.

Kansainvälinen yhteisö on joutunut rakentelemaan eri paikoissa tukipaketteja ja korjaamaan toimintamekanismeja. Esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on tukenut useita maita, kuten vaikkapa Latviaa tai Islantia. Jälkimmäisessä maassa kansalaiset ovat osoittaneet rajusti mieltä talouskurimusta ja IMF:n asettamia ehtoja vastaan.

Tilanne ei ole vielä ollenkaan ohi, vaan pahin on vielä edessä. Hallitusten toimet ovat loiventaneet kuplan puhkeamisesta johtunutta alamäkeä, mutta kupla on silti tyhjenemässä kokonaan. IMF onkin varoittanut, että sillä ei ole mahdollisuuksia auttaa ihan kaikkia.

IMF:n pääekonomistin mukaan käänne parempaan on odotettavissa vuonna 2010.

Paljon ehtii vielä siis tapahtua ennen kuin tämä taantuma on ohitettu. Eikä vielä ole selvillä edes se, lipsuuko koko homma lamaan asti. Selvät merkithän ovat olleet ilmassa jo pitempään.

Kun taloutta nyt pelastetaan, niin samalla rakennetaan tulevien nousujen ja laskujen siemenet. Nyt on mahdollista tehdä rakenteellisia korjausliikkeitä siten, että talous saataisiin kestävämmälle pohjalle kokonaisuudessaan, sillä vanhaan logiikkaan nojaaminen ei nyt kovin paljoa auta.

Mikäli koko talous nojataan ehtymättömien luonnonvarojen harhakuvalle, niin seuraavaa romahdusta ei tarvitse odotella kauaa. Ilmastonmuutos tulee sekin vaikuttamaan jo lähivuosien talouteen, halusimme sitä tai emme.

Yksi iso kysymys on öljy. Eräiden arvioiden mukaan öljyn hinta, joka nyt on pudonnut huippuhinnoistaan, tulee pomppaamaan taivaisiin heti kun taloustilanne sen sallii ja sen jälkeen hinta jatkaa siitä nousuaan.

Ei, tämä talouskurimus ei todellakaan ole vielä ohi. Hyvä jos se on edes alkanut.

2 kommenttia:

Almamaria kirjoitti...

Luin Metrosta Helsingin hienostoputiikkien myyjien kommentteja taloustilanteesta. Yleinen ajatus oli se, että pitäisi uutisoida jotain myönteistäkin ja joku tiuskaisikin että toimittajat saisivat jo lopettaa siitä lamasta kirjoittamisen. Piti laskea sataan ellei peräti tuhanteen, miten jonkun ns. järki voikin tehdä tuollaisen katoamistempun? Asiasta puhumattomuus siis poistaa sen olemassaolon? Kyllähän se tietysti ottaa kauppiasta päähän, kun ihmiset oikein todella miettivät mitä ostavat ja ehkä ymmärtävät, etteivät tarvitse pilipalilaukkua jossa lukee isolla jotain merkillistä.

Vaiheinen kirjoitti...

Niin. Siinä on hieman sellainen munakana-ongelma, että toisaalta todellisuus saattaa tehdä ihmiset turhankin varovaiseksi taloudellisessa mielessä ja se vain syventää tilannetta. Pahimmassa tapauksessa täysin turhaan.

Siksi poliitikot mielellään ovat yleensä enemmän optimisteja, kuin ehkä pitäisi.

Toisaalta, jos on turhaan optimisti, se saattaa kostautua myöhemmin, kun kulutus vain jatkuu ja tilanne ympärillä pahenee.

Valveutunut kansalainen osaa itse lukea asian tilan uutisista ja muualta. Siinä ei paljon selityksiä kaivata, kun raportoidaan yt-neuvotteluista siellä ja yt-neuvotteluista täällä.

Tietenkin pitäisi uutisoida myönteisiä asioita, jos sellaisia on. Journalistien, talousihmisten ja poliitikkojen on kuitenkin rehellisuuden nimissä kerrottava se missä oikeasti mennään, eikä maalailtava jotain haavekuvia.