Hiilijalanjälkimittari
HS.fi on avannut hiilijalanjälkilaskurin, jonka avulla voi laskea oman elämän toiminnasta syntyvän hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrää. Laskuri on laadittu siten, että se huomioi elämän eri osa-alueita kuten ruoan, liikenteen, asumisen, kulutuksen ja jätteet.
Laskuri ei ole mitenkään uusi keksintö, mutta kuten muissakin omasta toiminnasta oppiminen on laskurin perusidea. Kun saamme vinkin siitä, millainen meidän jalanjälkemme on ja millainen sen pitäisi olla, voimme päätellä tarvittavien toimien määrää ja laatua.
Kaikki pyrinnöt, jotka ohjaavat meitä kestävämmän kehityksen tielle ovat tervetulleita.
Tekstit
5 kommenttia:
Mä olen joskus ennenkin tehnyt tuon testin ja kauhistellut tulosta, mutta olen kyllä tosissani yrittänyt omalta osaltani tuota jälkeä pienentää, joten nyt olin tosi iloinen, että sain tulokseksi:
Tavoite vuonna 2050, eli reilusti alle keskiarvon.
Tosin se olisi heilahtanut siitä jo paljon, jos esim. lentäisin sinne Suomeen tän vuoden puolella.
Luin just tänä aamuna lehtijutun, jossa brisbanelainen toimittajanainen yritti elättää perheensä viikon ajan ruoalla, joka oli kasvatettu ja tuotettu 150 kilsan sisällä hänen kodistaan. Siinä oli iso homma ja bensaa paloi:) Juttu perustui locavore-ideaan, hiilijalanjäljen pienentämiseen.
Jutussa mainittiin myös, että lähimaastossa kasvatettu ruoka ei välttämättä ole pienempi hiilijäljen suhteen esim. Uuden-Seelannin lammas on laskennallisesti Isossa-Britanniassa syötynä vain neljäsosa (hiilijälkeä) englantilaisesta lampaasta johtuen (mm. sää)olosuhteista.
Yhteenvedossa sanottiin, että jos perhe syö kerran viikossa lähimaastossa kasvatettua/kasvanutta ruokaa, niin hiilijalanjälki pienenee huimasti.
Usein täällä Australiassa asuessa tulee mieleen, että mikä ruoka-aitta Suomi onkaan... On se tämä Australiakin, mutta enempi aikaa menee proteiinipitoisten matojen ja puunjuurien syömisen opetteluun kuin hauen, puolukoiden ja sienien:)
Jep. Oma tulos on enemmän kuin tuo tavoite, mutta selvästi vähemmän kuin keskiarvo. Tekemistä siis riittää.
Se on hienoa, että joku pääsee tavoitteeseen. Sitä kannattaa jatka ja toimia muille esimerkkinä.
Tuon jalanjäljen pienentäminen laajemassa mitassa vaatii myös muutoksia infrastruktuuriin. Siis siten, että ajelua ympäriinsä ei tarvittaisi ja tuotteita ei pitäisi kuljetella ympäri maailmaan paikasta toiseen.
Suomessakin saa olla tarkkana sen suhteen, mistä mikäkin tuote on toimitettu. Esimerkiksi lohet tuotetaan pitkälti Norjasta, vihanneksia toimitetaan ties mistä ja niin edelleen.
Tavallaan normaaliin lähikauppaan pitäisi saada lähellä tuotettuja tuotteita hyllyyn.
Nykyinen talousmalli vaan ei kannusta sellaiseen, koska tuotantoa on keskitetty jonnekin ja sitä tehdään siellä missä se on halvinta. Kuljettaminen kulueränä ei hirveästi näytä rajoittavan esimerkiksi sitä, että jotain hedelmiä tuotetaan Suomeen Etelä-Amerikasta.
Kuluttajien ratkaisuilla voi tukea lähitaloutta eli kannatan kaikessa sitä, että ostaa mahdollisimman lähellä tuotettuja tuotteita ja samalla tuen oman paikkakunnan työllisyyttä.
Tässä on kieltämättä pikkuinen pulma, sillä aina ei oikein voi tietää mitä tehdään missäkin, mutta asia kierrallaan...
Mulla oli 8250 eli vain himpun alle keskiarvon.
Syntejäni ovat asuminen omakotitalossa yksin ja auto, muuten meni aika hyvin kun en lentele ja ruokakin pysyi aika alhaalla kulutuksessa.
Tuossa lähiruuassa onkin todellinen suo selvitettäväksi. Talvella Suomessa tuotettu tomaatti omaa varmaan suuremman jalanjäljen kun Epsanjasta tuotettu talvitomaatti, kesällä taas päinvastoin. Lisää tietoa kaivataan, asenteet ovat myönteisiä low carbon -elämälle.
Lisää tietoa tarvitaan, se on selvä. Tärkeä pointti on se, että lopullisen tiedon saapumista ei pidä jäädä odottelemaan, vaan toimia siellä missä pystyy ja tietää toimenpiteiden olevan mahdollisia sekä oikean suuntaisia.
Lähetä kommentti