Kunnianhimotonta strategiaa
Tänään tuli hallituksen uunista ulos vuoden 2008 ilmasto- ja energiastrategia.
Pikaisen perehtymisen jälkeen sen voi todeta olevan aika vaatimaton ja lähtökohdiltaan reaktiivinen. Se ei pyri aktiiviseen ilmastopolitiikkaan, vaan lähinnä toteuttamaan niitä vaatimuksia, joita esimerkiksi EU asettaa.
Strategiassa asetetaan tavoitteeksi energian loppukulutuksen kasvun pysäyttämisen ja kääntämisen laskuun niin, että energian loppukulutus vuonna 2020 olisi noin 310 TWh eli likimain nykyisen suuruinen. Energiankulutus olisi vuonna 2020 likimain 10 % pienempi kuin mihin kehitys näyttää johtavan ilman uusia toimenpiteitä. Sähkönkulutus olisi strategia mukaan vuonna 2020 noin 98 TWh. Nykyään kulutamme sähköä vajaa 90 TWh vuodessa.
Strategian mukaan tavoitteet edellyttävät energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, rakentamisessa ja liikenteessä. Teollisuuden päästöjen vähentäminen ei siis ole ilmeisesti kovinkaan keskeisessä osassa.
Tavoitteena on nostaa uusiutuvan energian osuus vuoteen 2020 mennessä 38 %:iin EU:n komission Suomelle esittämän velvoitteen mukaisesti. Tämän velvoitteen täyttäminen edellyttää strategian mukaan puuperäisen energian, jätepolttoaineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käytön voimakasta lisäämistä.
Tuulienergiaa valjastetaan käyttöön vuoteen 2020 mennessä noin 6 TWh eli Suomeen pitäisi rakentaa lisää vähintään 700 kpl 3 MW:n suuruisia tuulivoimaloita.
Tätä tavoitetta ei voi sanoa kovinkaan "voimakkaaksi", sillä tavoite saattaa hyvinkin täyttyä jo aikaisemmin markkinoilla esitettyjen hankkeiden kautta. Kyse on siis varsin kunnianhimottomasta tavoitteesta. Tavoitteen olisi voinut asettaa selvästi korkeammalle ja samalla keinot sen mukaiseksi.
Positiivinen seikka strategiassa on syöttötariffijärjestelmän toteuttaminen uusiutuvan energian edistämiseksi. Asiaa toki vasta selvitellään, joten aitoja linjauksia joudutaan odottelemaan.
Strategiassa linjataan myös ydinvoiman lisärakentamisen puolesta siten, että väitetään laskelmien osoittavan sen tarpelliseksi. Samalla strategiassa väitetään myös lisäydinvoimalla kohennettavan sähkön hankinnan omavaraisuutta.
Kumpikin väite on vähintään hatara, sillä kun uusiutuvien energiamuotojen lisääminen jätetään vaatimattomaksi, ei näennäisesti jää muita vaihtoehtoja kuin ydinvoiman lisärakentaminen. Ydinvoiman kotimaisuus on pelkästään väite, kun Suomessa ei ole uraanin tuotantoa, eikä yksikään laitos synny kotimaisin voimin. Ongelma on kierretty tuolla ilmauksella "sähkön hankinnan omavaraisuudesta".
Jos ydinvoimalinjauksesta jotain hyvää haluaa löytää, niin se on se, että "periaatepäätöstä harkittaessa lähdetään kuitenkin siitä, ettei ydinvoimaa rakenneta maahamme sähkön pysyvää vientiä silmälläpitäen".
Kasvihuonekaasupäästöjen osalta strategia nojaa EU:n asettamiin tavoitteisiin. Strategia toteaa, että ilman uusia toimenpiteitä Suomen kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuonna 2020 noin 20 % vuoden 1990 päästöjä korkeammalla. Tämä kasvu aiheutuisi lähes yksinomaan energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä. EU:n tavoitteena on vähentää edellä mainittujen toimialojen päästöjä 21 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä EU:n päästökauppadirektiivin avulla.
Muiden sektoreiden, kuten liikenteen, talokohtaisen lämmityksen ja maatalouden päästöjä on Suomessa komission esityksen mukaan leikattava kansallisin toimin vuoteen 2020 mennessä keskimäärin 16 % vuoden 2005 tasosta.
Päästöjen osalta strategia nojaa vain niihin vaatimattomaksi osoittautuneisiin tai osoittautuviin tavoitteisiin, joita EU on asettanut. Nuo tavoitteet eivät vielä varaudu mitenkään siihen todellisuuteen, että EU:n velvoite jäsenmaille vähennetää päästöjään 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä ei ole riittävä tavoite.
Nopeasti tarkasteltuna strategian yleisilme on varsin kunnianhimoton ja jo aikaisemmin tehtyihin vaatimuksiin reagoiva. Strategia kuvailee asioita vuosiin 2020 ja 2050 asti, mutta vastaukset tuskin riittävät kovinkaan pitkälle.
Toinen pulma näyttäisi olevan se, että energian käytön tehostamisessa kiinnitetään erityisesti huomiota muualle kuin sinne, missä energian kulutuksen kasvu nk. perusurassa tapahtuisi. Eli teollisuutta ei pistetä säästökuurille, vaan kansalaiset.
Ydinvoimalobbarit ovat strategiaa laadittaessa saaneet vähintään minimitavoitteensa paperille, eikä strategiassa oikeasti etsitä mitään erityisen uusia uria.
Teollisuuden mielestä strategiassa on esitetty ihan liian alhaiset lukemat energiatarpeelle. Tämä ei ole mikään uutinen.
Mutta. Tähän paperiin palataan uudestaan hieman tuonnempana, kaikkea ei tästä vielä ole kirjoitettu.
Sitä odotellessa voi lueskella vaikkapa seuraavat kannanotot:
- Suomen Luonnonsuojeluliitto: Suomen ilmasto- ja energiastrategia vaatimaton
- WWF: Suomen ilmasto- ja energiastrategia ei vastaa maailmanlaajuiseen teknologiahaasteeseen
- Greenpeace: Greenpeace vaatii vähintään 30 prosentin päästövähennyksiä vuonna 2020
Tekstit
2 kommenttia:
Että siellei! Kiitos hyvästä analyyttisestä tiivistelmästä. Tämä selkeytti taas paljon.
Niinpä. Ja olkaa hyvä vaan.
Sanoisin itse tuota strategiaa pettymykseksi ja arvelen sen vanhentuvan nopeammin kuin kyseisiä tavoitteita päästään toteuttamaan.
Lisäksi strategia nojaa yhä edelleen pääasiassa keskitettyyn energiantuotantostrategiaan, joka ei edistä menon kääntämistä kestävämmälle uralle, vaan tukee nykyistä kulutusyhteiskuntaa.
Konservatiivinen ja muutoshaluton mielikuva tuosta tulee.
Mutta kunhan tässä nyt ehdin, niin perkaan tuota paperia hieman tarkemmin. On nimittäin pari ideaa, joita sieltä haluaisin kaivaa esille...
Lähetä kommentti