Ongelmia havaittu

Suomalaisen sähköisen äänestämisen farssiksi menossa oleva kokeilu on paljastanut tänään jälleen uuden piirteen itsestään.

HS:n mukaan oikeusministeriö havaitsi jo viime keväänä virhemahdollisuuden sähköisessä äänestyksessä. Yhdessä testitilanteessa havaitti, että jos äänestäjä kesken äänestyksen vetää äänestyskortin pois kortinlukijasta, sovellus palaa mitään ilmoittamatta aloitussivulle ja äänestäjälle voi jäädä väärä käsitys, että äänestys onnistui.

Jo aikaisemmin kerrottiin, että varsinaisia käyttäjätestejä järjestelmälle ei ole tehty.

Sähköisen äänestämisen kokeilunhan on kerrottu hukanneen 232 ääntä kolmessa kunnassa ja mahdollisesti sitä kautta kokeilu on vaikuttanut myös vaalin tuloksiin kokeilukunnissa. Asiasta saattaa hyvinkin nousta oikeusjuttuja.

Jotenkin päivän uutinen sopii kuvaan. Järjestelmää ei testattu oikeasti kunnolla ja niissäkin testeissä, jotka tehtiin, havaittiin virhemahdollisuus, mistä ei välitetty. Kerrassaan surkeaa toimintaa.

* * *

Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) ruotii blogissaan asiaa ja toteaa aivan oikein, että

"Vaikka vaalijärjestelmän käyttöliittymä on yksinkertainen, sen käyttöä ei voi opetella, vaan _kaikkien_ käyttäjien on osattava käyttää sitä oikein ensimmäisellä yrittämällä. Oppimisen varaan ei voi laskea mitään kuten muissa, monta kertaa käytettävissä tietojärjestelmissä".

Juuri niin. Sen järjestelmän pitäisi olla täysin varma ilman mitään kummallisia harjoituksia tai opiskelemisia. Käyttäjän ei voida olettaa opiskelevan järjestelmän käyttöä etukäteen. Jos näin ei ole, systeemi on suunniteltu väärin.

Olisi kuitenkin kaikkien kannalta selkeintä, jos tällaiset äänestyskokeilut lopetettaisiin tähän yhteen ainoaan kertaan.

* * *

Kasvi siteeraa myös tietoyhteiskuntapolitiikasta vastaavaa viestintäministeri Suvi Lindéniä (kok.), joka vastaa Lapin Kansan 29.10. päivän kysymykseen ”Miksei netissä voi äänestää?”, siten että nettiäänestys voi olla mahdollista jo vuonna 2015.

”Mikään järjestelmä ei voi olla 100 prosenttisen varma. Jos kuitenkin haluamme kehittää suomalaista tietoyhteiskuntaa, niin nettiäänestämisen tulee olla luonteva osa äänestysjärjestelmää.”

Kasvi kertoo olevansa asiasta hyvin eri mieltä. Niin on Vaiheinenkin.

Lindénin lausumassa eniten särähtää korvaan idea, jonka mukaan nettiäänestäminen (tai vaikka sähköinen äänestäminen) olisi jokin suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämisen kriteeri. Ei ole.

Äänestäminen on koko demokratian toiminnan ja legimiteetin yksi keskeisistä kriteereitä. Sitä ei ole mitään järkeä vaarantaa millään teknologisella kikkailulla kuten viestintäministeri ilmeisesti ehdottelee.

Nettiäänestäminen moninkertaistais riskit ja uhkakuvat verrattuna nyt kokeilussa surkeasti epäonnistuneeseen sähköiseen äänestämiseen.

Tietoyhteiskunnan kehittämistä voi lähestyä esimerkiksi ihmsille tarjottavien asiointipalveluiden kehittämisellä tai vaikka kansalaisten verkko-osallistumista tukemalla. Tietoyhteiskuntaa voi kehittää ilman, että meidän täytyy valita edustajamme toteuttamaan demokraattisia päätöksiä epäluotettavalla tavalla.

Se, että mikään järjestelmä ei ole 100 % varma, ei ole mikään peruste heikentää nykyistä varsin lähellä 100 %:n varmuutta toimivaa äänestysjärjestelmää.

* * *

Ja sitten vielä lopuksi hieman uutisia Yhdysvalloista, sähköisen äänestämisen kultamaasta.

Tietoviikko kertoo IDG:n uutisesta, jonka mukaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käytetyt sähköiset järjestelmät ovat aiheuttaneet ongelmia esimerkiksi siten, että niiden käynnistäminen on takkuillut tai järjestelmät ovat kaatuneet.

Uutisen mukaan vaalien sujumista valvonut järjestö Verified Voting on seurannut äänestyksen sujumista etenkin Pennsylvanian ja Virginian osavaltioissa. Kumpikaan osavaltio ei käyttänyt sähköisesti annettujen äänten varmuuskopiointia paperille, mikä aiheutti epäluottamusta kansalaisten keskuudessa.

Tätäkään asiaa ei kannata vähätellä ajattelemalla, että osaisimme täällä tehdä parempia järjestlemiä tai ohjelmia kuin jossain kaukana USA:ssa. Emme osaa.