Ympäristöpolitiikkaa

Valtiovarainministeriöllä on menossa operaatio nimeltään Aluehallinnon uudistamishanke (ALKU).

Hankkeen tarkoituksena on täsmentää lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, muiden piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen työnjakoa ja tehtäviä sekä samalla vähentää hallintoviranomaisten määrää. Lisäksi pakettiin kuuluu koko joukko muita tehtäviä ja toimeksiannossa korostetaan sitä, että hallintoa pitäisi kansanvaltaistaa.

Hankehan kuulostaa pääpiirteissään järkevältä, eikö? Viranomaisviidakkoa karsitaan ja päällekäisiä tehtäviä poistetaan.

Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, sillä hankkeen on arvioitu uhkaavan ympäristöhallintoa ja kaventavan ympäristöministeriön ohjausvaltaa selvästi. Ympäristöasiat joutuisivat aluehallinnossa luonnonvarojen käytön ja muun elinkeinotoiminnan jatkeeksi.

Strateginen ohjaus myös ympäristöhallinnon osalta siirtyisi työ- ja elinkeinoministeriön alle. Sen ei arvioida ainakaan pyrkivän edistämään parempaa ympäristön laatua, kuten Luonnonsuojeluliiton luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen fifi.voima.fi.ssä sanoo. Samalla on syntynyt huoli alueellisen ympäristöosaamisen puolesta.

Myös tuota hallinnon kansanvaltaistamista on epäilty, sillä ympäristön muuttamiseen liittyvää valitusoikeutta ilmeisesti pyritään karsimaan. Samalla hanketta on moitittu kiireessä ajetuksi ja salassa suunnitelluksi.

Asiasta on sanansa sanonut myös entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen (kok.), joka vaatii asiaan lisää avoimuutta ja syvällisempää arviointia. Hänen mukaansa uudistus on murentamassa erästämaailman parhaaksi arvioitua ympäristöhallintoa ja siten Suomi olisi ottamassa ison askeleen taakespäin.

Miksi tällaista uudistusta harjoitetaan? Kuronen viittaa fifi:ssä päähallituspuolue keskustan uusliberalistiseen talouspolitiikan linjaukseen, jonka mukaan valtion toimeliaisuuden tulee kaikilla yhteiskunnan tasoilla kaventua ja pelkistyä.

Hankkeen pääsihteeri Tapio Välinoron mukaan "uudistuksessa 'kootaan voimia yhteen' ja muodostetaan valtion aluehallintoon aidosti monitoimialainen viranomainen, jossa synergia korvaa nekin vähäiset yhteismitattomuudet, joita eri tehtäväalueiden välillä muuten voisi esiintyä".

* * *

Idea ympäristöhallinnon kuihduttamiseksi pois omasta sektorihallinnostaan osaksi elinkeinoelämän tukiorganisaatioita ei ole mitenkään erityisen uusi, vaan sellaista on vilauteltu ja väläytelty aina nykymuotoisen organisaation luomisesta alkaen.

Vastakkain ovat olleet ne, jotka haluavat mahdollisimman vapaat kädet luonnon hyödyntämiseksi eri tarkoituksiin sekä ne, jotka haluavat suojella tuleville sukupolville muutakin kuin näytekappaleet.

Ympäristöhallinnon kutistamista ajaneet tahot haluavat rakentaa myös Vuotoksen, Kollajan ja tarpeellisen määrän lisäydinvoimaa tuhlattavaksi.

Eräiden poliittisten ja taloudellisten intressipiirien ilmeisenä tarkoituksena on käsitellä ympäristöä ja luontoa "luonnonvarana", jota voidaan sitten taloudellisten intressien perusteella hyödyntää "kestävästi ja tehokkaasti".

Nämä fraasit voi tulkita myös siten, että ympäristön ja luonnon puolustajat sekä puolestapuhujat halutaan saada pois tieltä tehotuotannon kehittämiseksi. Ei ole yhdentekevää miksi asioita hallinnossakin puhutaan tai kenen ohjauksessa aluehallinto on.

Nykyinen porvaripuoluevetoinen hallitus on ilmeisesti otollista maaperää ympäristöasioiden kurjistamiseksi virallisella puolella ja muutenkin. Hallitus on ALKU-hankkeen lisäksi rakentanut budjettiesitykseensä ympäristöjärjestöjen valtionapujen leikkaukset.

Ympäristöhallinnon ja -politiikan kurjistaminen on näinä maailman aikoina täsmälleen väärä poliittinen suunta.