Älykäs suunnittelu on uskonnollinen oppi
Hesarissa ja sitä aikaisemminkin jo esimerkiksi Aamulehdessä on kirjoiteltu erilaisilla vierakynäpalstoilla siitä, että biologiaan kuuluvan evoluutioteorian ohella pitäisi opetuksessa tai muualla huomioida niin sanottu älykkään suunnittelun oppi.
Älykkäällä suunnittelulla tarkoitetaan siis sitä, että eliölajien kehityksessä olisi mukana myös jokin älykäs suunnittelija jne.
Tänään Elisa Järnefelt, joka työskentelee Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella tutkijana ja tarkastelee väitöskirjassaan luomisuskomuksia ja evoluutioteoriaa, kirjoittaa samasta aiheesta ja vastaa älykkään suunnittelun ottamista evoluution rinnalle puolustaneelle Tapio Puolimatkalle.
Hän on tutkimuksissaan selvittänyt, että älykkään suunnitelman oppi nojaa kolmella eri tavalla evoluutioteoriaan. Älykkäässä suunnittelussa kielletään makroevoluutio, hyväksytään mikroevoluutio ja lisätään maailman aiheuttanut toimija.
Järnefelt kirjoittaa, että tällaisenaan älykkään suunnittelun teoria ei ole tieteellisesti perusteltu.
"Se on uskonnollinen oppi, joka mukailee ihmisen arkiajattelussa spontaanisti muodostuvia uskomuksia maailmasta ja siinä elävistä eliöistä."Järnefeltin kirjoitus on selväsanainen ja -järkinen arvio asiasta. Hänen kirjoituksessaan on tieteellinen tarkastelu avattu muodossa, jonka uskontotieteitä harrastamatonkin ymmärtää.
* * *
Mitä sitten itse "älykkääseen suunnitteluun" tulee, niin kyseessä on lähinnä yhdysvaltalaisesta kreationismiliikkeestä lähtenyt suuntaus, jonka tarkoituksena on mitä ilmeisimmin päästä sisällyttämään uskonnollisia ideoita luonnontieteiden alle.
Kyseessä on tosiaankin uskonnollinen oppi ja sitä toki kouluissa voidaan opettaa, uskontotunnilla. Biologian tai minkään muunkaan luonnontieteen kanssa asialla ei ole sen kummemmin mitään tekemistä.
Tekstit
4 kommenttia:
Muistan kun aikanaan järkytyin, kun oivalsin joidenkin uskovaisten ottavan luomiskertomuksen sellaisenaan totuutena. Silloin oli kuitenkin jo 1900-luvun loppuvuodet käsillä. Sittemmin keskustelu näyttää vain kiihtyneen.
Biologiassa pitäisi pysyä tieteellisessä tiedossa. Mutta minusta uskontotunnillakin olisi syytä luomiskertomuksen kohdalla mainita kosmologian käsityksistä maailman synnystä sekä elollisen luonnon evoluutiosta. Ja kertoa mikä ero on uskonnollisilla legendoilla ja tieteellisellä tiedolla. Muidenkin Raamatun kertomusten kohdalla olisi hyvä puhua riittävän laajasti siitä, mitä moderni eksegetiikka asiasta sanoo.
Jos nyt muistelemaan alkaa, niin jo kouluaikoina eräät kaverit kävivät jossain kokouksissa ja sen jälkeen kertoilivat siitä kuinka se mitä luomiskertomuksessa sanotaan, on tarkalleen totta. Se oli kummallista.
Tuollaisessa tilanteessa on varmasti helppo uskoa erilaisiin tarinoihin, sillä koululuonnontieteen pohjalta ei pysty muodostamaan järkeviä tieteellisiä tai niihin pohjautuvia näkemyksiä.
En kyllä silloinkaan mennyt moiseen halpaan, sillä selitys oli liian yksinkertainen ja ristiriidassa monen perusasiankin kanssa. Jos silloin.
Totta. Uskontotunnilla olisi syytä tehdä opetuksen rajat selviksi. Itseasiassa kannatan ajatusta muuttaa koko koulun uskonnonopetus enemmänkin uskonto-opiksi, eikä tunnustukselliseksi opetukseksi. Esimerkiksi lukiossa ihmettelin uskonnonopetuksen painopisteen vääristymää, kun opettaja veti 90 % tunneista kristinuskoa ja loput 10 % jätettiin sitten maailman kaikille muille. Ja virsiä veisattiin.
Raamatun kertomuksia ei pitäisi koulussakaan kertoa tositarinoina ilman mitään kritiikkiä.
Järkyttävää.
Vanhoja satuja ja tarinoita opetetaan totuutena. Minusta uskonnollisilla legendoilla on sama tarkoitus kuin faabeleilla - ja sama arvo.
Sitäkään en käsitä, miksi kristinuskolla on koulussa erityisasema, opetettaisiin sekin miten sadat muutkin nykyiset ja unohtuneet uskonnot ovat oppirakennelman puolesta hyvin samantyyppisiä.
Kristinuskon ylikorostaminen saa aikaan myös suvaitsemattomuutta muita kulttuureja kohtaan. Miten tuollainen höpinä on yleensä edes sallittu kouluissa, minkä pitäisi olla sivistävä laitos?
En ole ikinä voinut käsittää, että nykytietämyksen varassa alkaa uskoa tuollaista hölynpölyä.
Niinpä. Ajatellaanpa tätä nykyaikaista globaalia maailmaa, niin Aasian merkitys kasvaa jatkuvasti.
Jos koululaitos vain vieroksuu ajatusta aasialaisten kulttuurien opetuksesta ml. sikäläiset uskonnolliset käsitykset, niin siitä seuraa selkeä puute sivistyksessä.
Kun kerran kieliä opetetaan antaumuksella, niin luulisi myös näiden asioiden kuuluvan suunnitelmiin.
Olennainen asia on kuitenkin se, että uskonnollisia käsityksiä ja tiedettä ei pidä sotkea toisiinsa, kuten nämä älykkään suunnittelun kannattajat haluavat. Toki filosofiassa tai uskontotieteissä voidaan pohtia sitä, että jos olisikin olemassa jokin älykäs suunnittelija, niin mitä sitten. Ja niin siellä tehdäänkin.
Pulmahan on itseasiassa yksi filosofian ikuisia kysymyksiä. Jumalien olemassa olemista kun ei voida millään todistaa, kuten ei niiden olemattomuuttakaan.
Luonnontieteisiin asia ei kuulu millään tavalla. Ei metodologiansa eikä määrittelyjensäkään puolesta.
Tässä pitää olla tarkkana, sillä jos moiset opit leviävät esimerkiksi koululaitokseemme, niin tie fundametalismin leviämiselle on avattu ja tiedettä ryhdytään perustamaan puhtaalle huuhaalle.
Lähetä kommentti