sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Some day classic: Amsterdam

Väkevää tulkintaa elämän toisenlaisilta reuna-alueilta:


Jacques Brel (1929-1978) oli belgialaissyntyinen laulaja-lauluntekijä, joka eli suurimman osan elämästään Pariisissa. Hänet tunnettiin myös näyttelijänä ja teatteriohjaajana. Brelin laulujen sanoitusten vuoksi häntä pidettiin myös runoilijana.

Brel oli syntyjään flaamilaista alkuperää, mutta hän puhui ranskaa. Vaikka hän olikin julistautunut flaamilaiseksi laulajaksi, hän myös pilkkasi flaamilaista elämänmenoa lauluissaa ja otti Belgiaa yhä edelleen vaivaavaan kahtiajakoon kantaa.

Brelin tuotanto on hyvin laaja ja monipuolinen. Hänen sävellyksensä kuvasivat rakkautta, kuolemaa, elämäntaistelua, yhteiskuntaa tai vaikkapa uskontoa. Laulujen sanoitukset ovat hetkittäin omaperäisen kekseliäitä ja visuaalisia. Laulujen tunneskaala on laaja, ne voivat olla eloisia tai jopa hilpeitä, mutta myös surullisia tai juhlallisia. Lauluissa voi olla niin ironiaa kuin katkeruuttakin.

Ranskalainen laulajasuuruus Edith Piaf on sanonut Brelistä:"Hän menee voimiensa äärirajoille, sillä lauluillaan hän ilmaisee elämän tarkoitusta, ja jokainen rivi järkyttää ja saa kuulijan hämmästymään."

Häntä pidetään ranskankielisissä maissa yhtenä kaikkien aikojen parhaista ranskankielisistä säveltäjistä.

Hänen levytysuransa kesti yli kaksi vuosikymmentä vuodesta 1954 vuoteen 1977 asti.

Sävellyksistä on vuosien varrella tehty runsaasti erilaisia covereita ja käännöksiä, myös suomeksi. Brel nautti ja nauttii yhä edelleen suurta arvostusta myös ranskankielisen alueen ulkopuolella.

Amsterdam on kappale, joka kertoo elämästä Amsterdamin satamassa merimiehineen ja lähtevine laivoineen. Satamassa lauletaan ja tanssitaan, mutta myös ryypätään ja koetaan elämän nurjaa puolta. Brel kuvaa ilman erityistä romantiikkaa väestön alempien sosiaalisten kerrosten elämää.

Kappaletta ei koskaan levytetty studioalbumille, mutta se löytyy Brelin live-albumilta Enregistrement Public à l'Olympia 1964, joka julkaisiin vuonna 1964.

Lähteitä ja lisätietoja:

6 kommenttia:

lepis kirjoitti...

On tämä näin alkuperäisenä vain upea tuotos. Tosin Bowien versio tulee hyvänä kakkosena.

Klassikkokamaa parhaimmillaan!

Kari kirjoitti...

Hieno esitys, vaikka minullekin Bowien tulkinta on ennestään tuttu.

SusuPetal kirjoitti...

Minullekin Bowien esitys on ykkönen, Davis on vaan niin sexy:)

Brelin tuotanto on kyllä upea, kerta kaikkiaan. Niin paljon hienoa musiikkia.

Vaiheinen kirjoitti...

Bowien versio on myös tuttu ja siinäkin on energiaa, mutta silti tuossa alkuperäisessä on jotain vahvempaa ja alkukantaisempaa.

Brelin tuotannon laajuus ja sen monipuoliset tasot ovat varsin hämmentäviä.

Hirlii kirjoitti...

Ilman muuta: k l a s s i k k o. Brel taisi ollakin jo kerran esillä, ja saa olla vastakin.

Vaiheinen kirjoitti...

No kyllä. Brelistä riittää näkökulmaa ja sanomaa.