Neuvotteluita

Puolan Poznanissa alkaa ensi viikolla ilmastokokous,jossa vedetään yhteen tähän astisia neuvotteluita ja konkretisoida tavoitteita seuraavalle ilmastosopimuskierrokselle. Seuraavasta sopimuksesta on tarkoitus sopia Kööpenhaminassa ensi vuoden joulukuussa. Tavoitteena kokouksessa on konkretisoida

Yksi keskeinen kysymys Poznanin neuvoteluissa on kehitysmaiden rooli päästövähennyksissä, sillä kehitysmaat ovat tähän asti esiintyneet yhtenä ryhmänä, kun taas esimerkiksi EU haluaisi niiden sitoutuvan erilaisiin päästävähennyksiin kehityksen vaiheesta riippuen. Toisaalta Suomi neuvottelee osana EU:ta.

Suomea kokouksessa ministeritasolla edustaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.), joka sanoi tänään ettei EU:n päästörajoitustavoitteen nostaminen 40 %:iin nykyisestä 20 %:sta ole mahdollista. Hän toivoi myös, ettei globaali talouskriisi vaikuttaisi sopimusneuvotteluihin.

Avainkysymyksiä neuvotteluprosessissa ovat myös Yhdysvaltojen tulevan hallinnon aiemmin kertomat uudet linjanvedot ja niiden merkitys sekä Kiinan reaktiot tuleviin kannanottoihin.

* * *

Niin sanottu poliittinen realismi jyllää EU:n linjanvedoissa ja hiilivuotoa eli tuotannon siirtymistä maihin, joissa on vähäisemmät päästörajoitukset, pelätään yhä edelleen.

Hiilivuoto on osin tekosyy sille, että riittävän kunnianhimoisia tavoitteita ei ryhdytä ajamaan. Kysehän on kuitenkin siitä, mitä Kioton sopimuksen jälkeisestä ajasta saadaan globaalisti sovittua.

Toisaalta on niinkin, että osa tuotannosta ei siirry mihinkään, vaikka päästärajoituksia nostettaisiinkin reippaasti. Tällainen sektori on esimerkiksi energiantuotanto, joka on keskeinen hiilidioksidipäästöjä aiheuttavista taloudellisen toiminnan sektoreista.

On ilmeistä, ettei EU:n vedolla saada riittävän tiukkoja tavoitteista aikaiseksi, sillä EU itse ei pysty sellaisista sopimaan. Toiveet ilmeisesti kääntyvät pitemmällä aikavälillä siihen, että Yhdysvallat ottaa aloitteen käsiinsä ja ryhtyy ajamaan asiaa eteenpäin.

* * *

Eräät poliitikot ovat iloinneet siitä, että Suomi olisi jotenkin erityisesti EU:n eturivissä ilmastoasioissa. Tällaiseen viittaa myös Ernst & Youngin tuore tutkimus, jonka mukaan Suomi kuuluu niihin maihin, jotka helpoimmin saavuttavat asetetun 20 % päästöjen vähennyksen vuoteen 2020 mennessä.

Tutkimuksessa viitataan siihen, että energiayhtiöiden pitäisi sovittaa strategiansa vastaamaan markkinatilannetta, investoinnit voitaisiin kanavoida pienempään ja keskitetympään kehitykseen tuuli- , aurinko-, ja biomassaenergiassa. Nyt energiayhtiöt keskittyvät laajoihin hankkeisiin.

Vaikka tavoitteisiin pääsemistä epäillään, niin silti tutkimuksessa todetaan, että EU:n tavoitteet voidaan saavuttaa, jos poliittista tahtoa ja pääomaa on riittävästi.

Niin se on, että asiassa on pitkälti kyse tahdosta eikä esimerkiksi puuttuvasta tiedosta tai teknologiasta. Niiden puuttuminen on sekin tekosyy, jota käytetään väistämättämän muutoksen vastustamiseksi ja ajan pelaamiseksi.

EDIT klo 22.13:
Jeff Tollefson kirjoittaa Climate Feedback-blogissa Yhdysvaltojen asenteesta tulevissa Poznanin neuvotteluissa. Suurlähettiläs Watson sanoi Tollefsonille, että Yhdysvallat menee Poznanin neuvotteluihin Bushin hallinnon ohjeilla koittaen pitää kaikki optiot avoinna uudelle hallinnolle. mitään läpimurtoa tässä kokouksessa ei siis ole odotettavissa Yhdysvaltojen suunnalta.