Äkkijarrutus ja varasuunnitelma

Pikaisesti pari huolestuttavaa tai erittäin huolestuttavaa ilmastoasiaa.

Climate Progress kirjoittaa kymmenen merkittävän ilmastotutkijan analyysistä koskien kasvuhuonekaasupitoisuuksien tasoa ilmakehässä. Hyvä uutinen on se, että voimme välttää merenpinnan nousun metrejä, monilla alueilla vesihuollolle kriittisten jäätiköiden katoamisen, aavikoitumisen kiihtymisen ja monien eliölajien katoamisen, jos puutumme kasvihuonekaasu päästöihin nopeasti ja voimakkaasti.

Huonompi uutinen on se, että ilmeisesti korkein hiilidioksidin määrä ilmakehässä on silloin 350 ppm.

Vielä huonompi uutinen on se, että kaasujen määrä on tällä hetkellä 385 ppm ja kasvaa 2 ppm vuodessa. Me olisimme siis jo ohittaneet kriittisen tason ja jarrutus pitäisi aloittaa heti. Tutkijat ehdottavat hyvin jyrkkää päästöjen vähentämistä.

Lisää huonoja uutisia tarjoaa se, että ilmeisesti esimerkiksi Barack Obaman USA:n presidentinvaalikampanjassa esittelemät teesit eivät riitä alkuunkaan.

Blogin esittelemä tutkimus ei ole välttämättä vedenpitävä, vaan sitä kohtaan voidaan esittää myös varauksia, mutta se on kohtalaisen vähäisessä määrin positiivinen asia.

Toinen huolestuttava uutinen löytyy Climate of our Future-blogista, jossa kerrotaan brittiparlamentille esitetystä ilmastotutkija Ken Caldeiran lausunnosta, jonka mukaan ihmiskunnan olisi syytä ryhtyä valmistelemaan varasuunnitelmaa sen varalle, etteivät päästörajoitukset tehoa.

Caldeiran mukaan varasuunnitelmia varten tarvitaan tutkimusmäärärahoja ja keinoina voisi olla esimerkiksi pölyn ripotteleminen ilmakehään. Keino saattaisi olla hyvinkin riskialtis. myös muita vastaavia keinoja olisi hänen mukaansa syytä ryhtyä nyt tutkimaan. Kaiken varalta.

Ennen vanhaan puhuttiin siitä, että laajamittain ydinsota johtaisi pitkään ydintalveen. Nyt olemme tulossa siihen pisteeseen, että meidän täytyy pohtia sellaisen toteuttamista keinotekoisesti?

Oli miten oli, niin yhä selvemmin vaikuttaa siltä, että voimakkaampia globaaleja keinoja tarvitaan. Niihin talkoisiin tarvitaan suurimmat saastuttajat kuten Kiina, Yhdysvallat ja Intia, mutta myös EU ja piskuinen Suomi.

Suomessa pohditaan viikolla ilmasto- ja energiapoliittista selontekoa ja kuten jo aikaisemmin on todettu, hallituksen esityksen keinot ovat kovin vaatimattomia ja tavoitteet riittämättömiä.

Hyväntahtoiset kompromissit ovat pikkuhiljaa muodostumassa mahdottomiksi ratkaisuiksi.