Downshifting
Mari Koo kirjoittaa mielenkiintoisen pointin ja videobloggaa aiheesta.
Downshitfing on tarkoittaa terminä suunnilleen sitä, että hypätään pois menestyshakuisesta kiireen täyttämästä elämäntavasta yksinkertaisempaan ja laadukkaampaan elämiseen. Pyrkimyksenä on myös siirtyä kulutuskeskeisemmästä elämäntavasta kestävämmälle pohjalle ja vähempään kuluttamiseen. Lyhyesti sanottuna: “Vähemmän työtä, enemmän elämää”.
Aiheesta löytyy wikipediasta termillä simple living kuvausta enemmänkin.
Mari Koo pohtii ideaa siitä näkökulmasta, että entäpä sitten, jos ei ole sellaista uraa, josta voisi downshiftata. Hän kirjoittaa:
Kaikenlainen “vapaaehtoinen vaatimattomuus”, “joutilaampi mutta nautinnollisempi arki” tai “askeettinen hedonismi” on tietysti kulutuksen ympäristövaikutusten kannalta hyvä valinta. Ei kai silloin tarvitisisi erikseen puhua downshiftingistä, jos ihmiset lähtökohtaisesti eläisivät materiaalisesti huomattavasti niukemmin.Totta.
Lähtökohtaisesti on pelkästään hyvä, jos ihmiset eläisivät ja toimisivat materiaalisesti kestävämmällä tavalla ja ajallisesti laadukkaammin. Niillä, joilla ei ole erityisiä tarpeita downshiftata (suomennosta kaipaillaan) elämäänsä, ei ole myös kaiketikaan tarvetta sellaisesta puhua.
Kun lähtökohdaksi otetaan elämäntavan sovittaminen kestäviin rajoihin, käsitettä ei tarvita. Hyvä elämä puhuu puolestaan ja valinnat ovat joka tapauksessa yksilöllisiä. Kukin tekee niitä omista lähtökohdistaan.
Mikäli tällainen downshifting saa ilmiönä aikaiseksi ymmärryksen lisääntymisen, niin sitä ei voi pahalla arvioida. Jos kestävämpään elämääntapaan siirtymisestä tulee muoti-ilmiö, se olisi todennäköisesti niitä harvoja muoti-ilmiöitä, joista tässä yhteiskunnassa on pitempiaikaista iloa.
Olennainen asia lienee se, että onnellisuutta voi omassa elämässä lisätä ilman, että se tarkoittaa materiaalisen kulutuksen kasvua tai itseasiassa sitä, että onnellisuuden lisääminen jopa edellyttää joissakin tapauksissa materiaalisen kulutuksen vähentämistä.
* * *
Ekologisen jalanjäljen pienentämiseksi on meidän itse kunkin näinä aikoina tarkasteltava omista lähtökohdistamme sitä, mitä voimme kulutuksemme ympäristövaikutusten eteen tehdä. Nämä hiilijalanjälkimittarit (IMHO, sanahirviö havaittu) ovat tällaiseen ajatteluun vain yksi väline, joskaan eivät kerro välttämättä koko totuutta.
Kehityksen kääntäminen kestävämmäksi ja esimerkiksi käsillä olevan ilmastonmuutoksen hillinnän aloittaminen vaativat meiltä myös yksilötason sopeutumista ja ratkaisuja. Kuluttajina voimme olla tulevaisuuden kehityspolkuja muuttava voima.
* * *
Nyt Vaiheisella on jälleen edessä pikkuisen kulkemista maailman turuilla ja toreilla. Tilanteen niin salliessa raportteja on odotettavissa, mutta mahdollisesti myös pari rauhallisempaa päivää.
Eläkäämme ihmisiksi.
7 kommenttia:
Heh, halo efekti on edelläkävijä tässä "downshiftingissä". Päätin tietoisesti hypätä oravanpyörästä jo vuositunannen vaihteessa =D
Rahnaa ja stressiä on vähemmän, mutta vapaa-aika on 100%:sti mun omaa aikaa ja olen vapaa tekemään mitä lystään.
Eikö ole kyse siitä samasta, mistä meillä on käytetty sanoja:hypätään pois oravanpyörästä... Tai ehkä se on enemmän - oravanpyörästä jotkut hyppäävät siinä vaiheessa, kun rahaa riittää hassattavaksi kaikenlaiseen kulutukseen?
Sodanjälkeen syntynyt sukupolvi lienee ensimmäinen, jonka ei tarvitse sanoa lapsilleen, että voi kun teillä olisi paremmin asiat kuin meillä. Valtaosalla meistä menee ihan hyvin enkä voi uskoa, että enempi mahdollisuus kuluttamiseen toisi lapsilleni enempää onnea - oikeastaan päinvastoin.
Oman sukupolveni vanhemmista iso osa on elänyt todellisessa köyhyydessä aikuisikäänsä saakka ja kuluttaminen on ollut heille lahja siinä vaiheessa, kun siihen on tullut mahdollisuus ja varmasti tuonut oikeasti onnea.
Me olemme päässeet helpommalla ja silti tuntuu, ettei se helppous ole lisännyt onnellisuuttamme.
Tai en minä nyt tiedä onko se niin helppoakaan - melkoisen vaativissa töissähän on moni paiskii pitkää päivää?!? Näyttää helpommalta kuin kaivaa ojaa suohon Jussin tavoin, mutta onko se sitä...
Itse olen kuitenkin hypännyt pyörästä, muuttanut maalle ja omistautunut kodille ja perheelle ja olen paljon onnellisempi kuin vuorotyötä tehdessäni. Se on ollut taloudellisesti mahdollista siksi, että puolisolla on perintönä pieni tila ja saimme aloitukseen rahaa siitä, että kaupungissa asunnot olivat niin paljon kalliimpia kuin täällä.
Kaikkiaan kuitenkin kaikenlainen pikkukuluttaminen on vähentynyt maallemuuton jälkeen eikä autollakaan tarvitse lähteä joka päivä kun työt ovat vieressä. Elämä on yksinkertaisesti yksinkertaisempaa, ainakin niin kauan kuin saamme pitää laajakaistan;)
Hiilijalanjälkeni osui kohdalle tavoite v. 2050 - minulla on kuitenkin tavoite vähentää kulutusta edelleen esim. valitsemalla mahd. vähän pakattuja tuotteita. Esim. kinkut saa irtomyynnistä paperiin, kun valmiiksi pakatut on mahdottomissa rasioissa...
Niin se taitaa olla, että tuosta tässä nyt on kyse ainakin osittain eli "hypätäänpois oravanpyörästä" ja hidastetaan vauhtia, vähennetään materiaalista kulutusta, annetaan stressin vähentyä, otetaan itselle aikaa ja nautitaan pienemmistä tai yksinkertaisemmista asioista.
Itse olen "hyppäämättä" säätänyt asiaa siihen suuntaan viime vuosina ja ihan sujuvasti sopeutumiset ovat aina menneet. Ei vain tarvitse touhuta niin paljoa.
Tervehdys blogin isännälle. Ajauduin tänne kun lähdin seurailemaan kirjoittelua Downshiftingistä.
Laitan tähän kommentin työttömän näkökulmasta. Työtönhän ei voi hypätä pois oravanpyörästä. Paitsi jos onnistuu hypätä pois työttymyyden oravanpyörästä.
Päivän Keskisuomalaisessa kirjailija Niina Repo kirjoittaa: "– Leppoistaminen ei ole pelkästään kiireen vastakohta vaan käsillä olevista asioista nauttimista." Minusta tuo on hyvä lisäys.
Työttömänä on oikeastaan vähän pakotettu hakemaan elämän sisältöä muualta kuin työstä. Ainakin itse olen löytänyt monta mukavaa "hidasta asiaa". Juuri nämä puutarhan hoito, ruuanlaitto ja syöminen yhdessä, luonnon seurailu... Ne asiat, jotka minulla jo on vaikka töitä ei olekaan.
Rahan kuluttaminenkin vähenee luonnostaan.
Tietenkään työttömän tapauksessa ei ole kyse "vapaaehtoisesta" hidastamisesta, mutta näin työttömyyden saa tuntumaan astetta miellyttävämmältä.
Totta. Tuo hyvä lisäys. Työttömälläei tavallaan ole sitä leppoistamisen mahdollisuuta, mikä työelämässä olevalla on, sillä työttömyys on vähemmän vapaaehtoista ja leppoistaminen lähtee kaiketi nimenomaan siitä, että ihminen itse päättää tehdä jotain.
Toki työttömyys voi avata hitaampia asioita, mutta työttömyyden varjopuolet ja stressi eivät tue perusideaa kunnolla. Se on aina hienoa ja loistavaa, jos löytää nautintoa siitä mitä on, ja varsinkin jos se löytyy lähmepää ja kenties päällisin puolin pienemmistäasioista.
Olitpa löytänyt kirjoitukseni. Tajusin vasta kommentin jo lähdettyä että oma juttusihan oli vuoden takaa! Päivämäärät muuten aika lähellä :) Tämä osoittaa sen, että olet ollut aikaasi edellä jo vuosi sitten!
Tosiaan joo. Noin vuosihan tässä on vierähtänyt tuosta jutusta.
(Mulle tulee kaikista näistä kommenteista vinkki sähköpostiini, joten äkkään sieltä, jos vähän vanhempiakin kommentoidaan:-)
Tiedä häntä kuinka paljon aikaani edellä olen, sillä muualta minä tuon idean tekstiini sain.
Sen verran olen vuoden mittaan huomannut, että tuo 'downshifting' on varsin haettu sana tai ainakin sen sanan perässä kohtuullisesti on tultu tähän blogiin.
Lähetä kommentti