Turismi

Turismi on nykyisellään vahvasti kasvava liiketoiminnan sektori. Ja varsinkin massaturismi. Kyse ei ole ihan pienistä määristä, sillä Maailman Turismin Keskusjärjestön arvion mukaan vuonna 1950 maailmassa tehtiin 25 miljoonaa lomamatkaa, vuonna 1995 määrä oli 528 miljoonaa ja vuonna 2006 842 miljoonaa. Vuotuista kasvua vuosien 1950 ja 2006 välillä on ollut 6,5% ja kasvu jatkuu.

Tämä on ollut mahdollista ihan siksi, että elintaso on noussut ja erilaiset keinot harrastaa turismia ovat lisääntyneet. Monille alueille ja kaupungeille turismi on liiketoiminnallisessa mielessä hyödyllistä, mutta ei ollenkaan haitatonta. Maailman kulttuuriperinnön tai luonnonperinnön kohteet ovat suosittuja, mutta myös alttiita rankalle turismin kulutukselle. Kohteet yksinkertaisesti kuluvat massojen puristuksessa.

Tässä ei tietenkään vielä kaikki eli turismi kuluttaa energiaa ja muita luonnovaroja. Turisteja lennätetään laivueittain, etelässä ilmastoidaan ja tavara vaihtaa omistajaansa oli se kertakäyttöistä tai sitten muuten vaan muovista.

On turismista tietysti hyötyäkin eli ihminen tutustuessaan uusiin kulttuureihin saa virikkeitä ja kokemuksia, joista ammentaa elämäänsä sisältöä. Kulttuurit tutustuvat toisiinsa turismin välityksellä ja oppivat ymmärtämään sitä kautta toisiaan. Ja lisäksi on tietysti tuo taloudellinen puoli.

Massaturismin ja kulttuurien ymmärryksen suhteeseen voi suhtautua myös varauksella. Massaturismissa kun tuntuu olevan kovin esineellistämisen luonnetta. Kun turistilauma säntää pitkin maailmanperintöluetteloon liitetyn kaupungin kujia tikkua pystyssä pitävän oppaan perässä ja käy toteamassa matkaoppaassa mainitun historiallisen kohteen olemassaolon ja räppäämässä pari valokuvaa, ei siinä kulttuurit juuri kohtaa. Turisti kohtaa patsaan, mutta kohtasiko patsas turistin?

Esimerkiksi maailmanperintöluetteloon liitetyn historiallisen Firenzen keskustasta on paljon helpompi löytää amerikkalainen, japanilainen tai vaikka ruotsalainen kuin alueella asuva italialainen. Toisaalta, kukapa haluaisi asua sellaisen kameratulvan keskellä ettei kotoaan pysty poistumaan tallentumatta kymmeniin digikameroihin.

* * *

Massaturismin syliin vajonneen kaupungin hulinaa seuratessa tulee mieleen, että ihminen muuttuessaan turistiksi menettää myös osan siitä rationaalisesta ajattelukyvystään, mikä hänellä normaalisti on. Turisti on laumaeläin ja luottaa laumaansa eikä enää ajattele itse samalla tavalla kuin ollessaan omissa oloissaan.

Kaiketikin ihminen toimiessaan yksin vieraassa ympäristössä vaistoaa vaaran eri tavalla kuin olleessaan lauman jäsen, jolloin lauma kohtaa vaarat yhteisesti. Ja laumalla on silloin lauman luonne eli fiksutkin ihmiset menevät virrassa, joka johtaa sinne minne äänekkäin vie.

Ehkä viisaampi sosiologi tai evoluutioteoreetikko osaisi tuon selittää paremmin, mutta tavallista rauhallista kahvilaa etsivää kulkijaa lauman meteli häiritsee. Ei voi mitään, mutta valtavat turistimassat ovat yhtä mukavia kuin parvi hyttysiä.

* * *

Monet kulttuuriturismin perässä kulkevat käyvät ihastelemassa maailmanhistorian suuria luomuksia ja teoksia. Jotakin mikä on luonut maapallolle uutta kulttuuria tai tuon luomistyön hedelmiä. Mutta luoko turismi uutta kulttuuria? Totta kai, jos kulttuuri määritellään riittävän laveasti, mutta millaista se sitten on? Matkamuistokulttuuria? Aitoa on enää kohta vain kyllästyneen lippukassan tympeä palvelu.

(Kuvassa Michelangelon Davidin kopio kavereineen tutustumassa Firenzen Piazza della Signorialla kultturien kohtaamista harjoittaviin turisteihin)