Juoru ja varjo

Kaupungilla tuli vastaan juttu, jonka mukaan suositun verkostoitumispalvelun Facebookin rahoittajista löytyisi myös tiedusteluorganisaatio CIA. Asiasta on netissä myös tarkempaakin uumoilua. Lisäksi on hiljattain kerrottu, että CIA yritti rekrytointia Facebookin välityksellä, mutta vetäytyi hankkeesta.

Totta tai ei, niin yhteisöllisten verkkopalveluiden osalta on syytä miettiä mitä niissä itsestään kertoo ja kenelle. Avoimessa maailmassa on niin, että esimerkiksi suosituilla verkostoitumispalveluilla tai muilla vastaavilla ei ole varaa pettää käyttäjiensä luottamusta, mikäli aikovat pysyä suosittuina. Kuitenkaan käyttäjillä ei käytännössä ole mahdollisuuksia todeta omien tietojensa käyttöä esimerkiksi Facebookissa.

Ja kun salaliittoa uumoillaan, niin ajatellaanpa sitten niinkin, että mikäpä tiedustelupalveluille tai vastaaville olisi helpompaa kuin kerätä ihmisistä tietoa LinkedIn:n, Facebookin tai MySpacen kaltaisten palveluiden avulla, kun ihmiset ihan vapaaehtoisesti luovat rekisterin omilla kertomuksillaan. Kuinka luotettavan, se on ihan toinen tarina.

Oli miten oli. Yhteisöllisen verkkomedian hyvien puolien lisäksi, on sillä myös varjopuolensa siinä, että yksilön tietosuoja on kovin haavoittuvainen. Ja toisaalta, jos yhteisöllisessä mediassa voi luottaa järjestelmään, käyttäjät jättävät yhteisöllisyyden puolitiehen. Se taas heikentää yhteisöllisen verkkomedian tulevaisuudenkuvia.

* * *

Eräällä tavalla yhteisöllisen verkkomedian monet piirteet muistuttavat netin aikaa ennen www:n läpimurtoa vuonna 1994. Silloin kun newsit ja Gopher oli parasta mitä tietoverkoissa saattoi tehdä, nettiyhteisö keskusteli sitä, että verkossa toimimisen pelisäännön määritellään yhteisön itsensä toimesta netikettiin. Ulkopuolisia regulaatioita ei olisi tarvittu. Luottamus yhteisön jäsenten välillä ja valistunut toiminta olisi sen ideaalin mukaan vastannut yhteisön sisäisistä ongelmista.

Näinhän se ei mennyt. Säädettiin lait ja asetukset, kun netistä tuli suuren yleisön väline ja sen käyttäminen myös muuhun kuin hyvään ja kauniiseen tuli arkipäiväiseksi tai uhka siitä kasvoi liian isoksi.

Nyt vain yhteisö itse ei taida olla se, joka koettelee moraalin rajoja, vaan siitä on tullut subjektin sijaan objekti.