Epäiltyjä turhuuksia

Spekuloidaanpa vähän.

Ilmastonmuutoksen ja energiapolitiikan ympärillä tuntuu liikkuvan kaikenlaista. Myös isoa ja turhalta vaikutavaa.

Ihan ensimmäisenä täytyy ihmetellä intoa investoida fuusiovoimaan. Sitä on kehitelty vuosikymmeniä ja sen arvellaan valmistuvan aikaisintaan vuonna 2050. Sen jälkeen siitä pitäisi vielä saada kaupallinen ja maailmalla leviävä energian tuotantomuoto. Pelkkä koevoimala maksaa vähintään 10 miljardia euroa tai sitten esimerkiksi 20 miljardia. Mitähän tuotantolaitosten hinnaksi sitten mahtaisikaan tulla?

Toinen kummallisuus on CCS eli Carbon Capture and Storage. Sen perusidea on yksinkertainen eli tuotetaan energiaa hiilellä ja otetaan sen polttamisesta syntyvä hiilidioksidi talteen. Talteen otettu hiilidioksidi sijoitettaisiin sitten maaperään tai merten pohjassa sijaitseviin vanhoihin öljylähteisiin. Hiili on globaalisti hyvin merkittävä energian lähde.

Ideahan kuulostaa hyvältä, periaatteessa. Se vaan ei ole teknologiana valmis ensinkään. Peter Viebahn, Manfred Fischedick ja Daniel Vallentin kirjoittavat Maailman tila 2009-kirjassa tekniikkaan liittyvistä ongelmista.

Ensimmäinen on aika. Tekniikkaa voitaisiin hyödyntää aikaisintaan vuosien 2020-30 jälkeen ja samaan aikaan maailmalla suunnitellaan lukuisia uusia hiilivoimaloita.

Toinen ongelma ovat varastot ja niiden sijainti, öljylähteet tai vastaavat paikat harvoin sijaitsevat siellä missä hiilivoimalat. Lisäksi itse varastointiin liittyy samoja kysymyksiä kuin ydinvoimankin loppusijoitukseen; miten varmistetaan, että hiilidioksidi todellakin säilyy siellä mihin se pistetään.

Kolmas ongelma on sitten energiatalous eli CCS vaatii energiaa ja sen tuottaminen muilla keinoin ei ole haitatonta.

Sekin kuulostaa lähtökohtaisesti energiaa syövältä turhuudelta, että hiilidioksidia ryhdyttäisiin kuljettamaan maailman merillä laivoilla. Miksi rakentaa infrastruktuuria jollekin sellaiselle, mistäehdottomasti pitäisi päästä eroon.

Kuten Climate Progress-blogi asian ilmaisee, kenties on syytä jatkaa aiheen tutkimista tulevaisuutta varten ja siksi, että ymmärtäisimme, miten olemassa olevien hiilivoimaloiden päästöjä voitaisiin rajoittaa. Mutta panokset energian tuotannon kehittämisessä pitäisi pistää uusiutuviin energiamuotoihin.

Sekä fuusiovoimassa että erilaisissa Clean Coal-konsepteissa on se ongelma, että ne syövät resursseja todellisuudessa kestävän kehityksen mukaiselta toiminnalta ja infrastruktuurilta sekä luovat samalla mahdollisesti hyvinkin epäselviä tulevaisuuden kuvia. Clean Coal on lähtökohtaisesti Dirty Coal eikä nyt käsillä olevat ilmasto-ongelmat ratkea toivomalla ratkaisun löytyvän sitten joskus siitä vanhasta infrastruktuurista, joka ongelman on aiheuttanutkin.

Sekä fuusion että CCS:n taustalla on myös yksi perustavaa laatua oleva virheajatus. Nimittäin se, että meidän ihmiskuntana ei tarvitsisi vähentää luonnonvarojen kulutusta ja kulutuksen aiheuttamaa ympäristökuormaa, vaan voisimme jatkaa kuten ennenkin. Me emme voi, sillä ilmastonmuutosei ole ainoa murheemme vaikka sekin on vahvasti sidoksissa siihen mitä ja miten me kulutamme.

Asia on akuutti myös Euroopassa. Siinä missä EU haluaa panostaa tuulivoimaan 500 miljoonaa euroa, se aikoo pistää CCS:ään yli miljardin ja ohjata tähän toimintaan reippaasti rahaa päästöoikeuksien myynnistä saatavia tuloja.

Nuo miljardit olisi syytä sijoittaa nyt paremmin eli uusiutuvaan energiaan. Fuusio ja CCS saattavat olla hukkainvestointeja, eikä meillä ole oikeasti mitään syytä ottaa sitä riskiä.

Niin. Tämä oli spekulointia. Vai oliko?

EDIT klo 22.18
Lisätäänpä vielä yksi turhuus eli öljy- ja kaasufirmojen poliitikkojen lobbaamiseen käyttämät miljoonat dollarit. Yhdysvalloissa lobbauskulut kasvoivat vuodesta 2007 vuoteen 2008 peräti 64 % ja jälkimmäisenä vuonna tämä hiilidoksidipäästöistä elävä teollisuus käytti 128,6 miljoonaa dollaria lobaamiseen. Sama raha olisi kenties kannattanut käyttää oikeasti niihin tarvittaviin muutoksiin, mitkä ovat energiafirmoillakin vastassa.