Norppa ja Itämeren luonnonlohi

Suomella on ainakin kaksi vesialueiden kunniatehtävää biodiversiteetin suojelussa: saimaannorppa ja Itämeren luonnonlohi. Molemmat näistä lajeista ovat samasta syytä henkitoreissaan ja kuolemassa sukupuuttoon.

Syy on ihmisen oma toiminta ja pitkälti kalastus. Kummankin kohdalla maa- ja metsätalousministeriö on vältellyt tarvittavien kieltojen määräämistä ja riittävät suojelutoimenpiteet ovat jääneet puolitiehen.

On vaikea ymmärtää minkä edun vuoksi nämä lajit tapetaan.

Kyllä. Syyttävä sormi osoittaa valtiota sekä maa- ja metsätalousministeriötä kohden. Itse ongelma on ollut esillä jo vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä ja silti valtio hyvin vähäiseen taloudelliseen näkökulmaan vedoten on jatkuvasti esittänyt vesityksiä ja tekosyitä, jotta sen ei tarvitse tehdä mitä pitää.

Kysymys ei voi olla rahasta, sillä esimerkiksi ammattikalastajille voidaan maksaa teoreettisetkin ansionmenetyksenä puhtaana käteen, eikä valtion budjetti siitä mihinkään heilahda.

Ansionmenetykset Itämeren luonnonlohen kohdalla ovat lähinnä hypoteettisia, sillä kalastajat itse ovat köyhdyttäneet lohikannan niin pieneksi ettei siitä ole enää paljoa kalastettavaksi.

Se mitä molemmissa tapauksissa on tehtävä, liittyy kalastukseen eli se on tiettynä aikana kiellettävä kokonaan näiden lajien selviytymisen kannalta keskeisenä vuoden aikana keskeisillä paikoilla.

Muuten nämä lajit ovat menneitä.

Tätä suomalaista luonnonsuojelutragediaa voi verrata esimerkiksi delfiinien suojelutarpeeseen. Tai minkä tahansa muun suuren lajin sukupuuttoon kuolemiseen.

Meidän on ihan turha kotimaastamme käsin päivitellä ja voivotella muiden maiden tai maanosien julmuutta monia lajeja kohtaan, jos kerran emme itse osaa käsitellä oikein omia ongelmiamme.