Mitääntekemättömyydestä

Päivän mittaan on ollut mahdollisuus ihmetellä pariakin uutista.

Ensimmäisessä tapauksessa venäläinen liikemies on haastamassa pääministeri Vladimir Putinia oikeuteen. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, mutta kanteen mukaan haaste tulisi "törkeän huolimattomasta mitääntekemättömyydestä". 

Putinille osoitettuun haasteeseen voi suhtautua tietysti useammallakin tavalla, mutta olisi perin kummallista, jos poliitikko joutuisi oikeuteen "mitääntekemättömyydestä".  

Haaste on tosin uutisen mukaan tarkoitettu Putinille yksityishenkilönä, eikä siis poliitikkona. Uutisen mukaan haastetta tuskin otetaan edes käsittelyyn. Sen voi hyvin uskoa.

Toinen kummallinen Ilta=Sanomien uutinen ihmettelee europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan (kok.)  blogikirjoituksia. Korhola kutsuu blogissaan nyttemmin edesmennyttä, Makedonian albaanitaustaista, Nobel-palkittua roomalaiskatolista nunnaa Äiti Teresaa suureksi wittgensteinilaiseksi. Tällaista lukiessaan voi ihan hyvin kysyä: Mitä ihmettä?

Ludwig Wittgenstein oli itävaltalais-englantilainen filosofi. Wittgenstein tunnetaan lähinnä  loogisesta empirismistä, kielifilofiasta ja analyyttisesta filosofiasta. Hänen pääteoksensa Tractatus logico-philosophicus käsittelee systemaattisesti kielen luonnetta ja kielen suhdetta todellisuuteen.  

Wittgenstein itse tiivisti Tractatuksen virkkeellä "Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava". Tuo selittää myös sitä mitä kirjassa sanotaan etiikasta:"On selvää, ettei etiikkaa voi ilmasta" (6.421). Samaan kehykseen voi kytkeä myös ajatuksen "Miten maailma on, on täysin yhdentekevää sille, mikä on korkeampaa. Jumala ei ilmesty maailmassa" (6.432). Ja niin edelleen. Tractatusta ei kannata lukea aforismikokoelmana.

Uskonnollisesti Wittgensteiniä pidetään lähinnä jonkinlaisena mystikkona.

Korhola kuitenkin saa blogissaan liitettyä Äiti Teresan tähän filosofian suurmieheen, joka alunperin aikoi ryhtyä insinööriksi. Korhola kytkee Äiti Teresan Wittgensteiniin ajatuksella, ettei kukaan voi olla suuremmassa hädässä kuin yksittäinen ihminen.

Näin "wittgensteinilaisuudesta" tuleekin jotain eettistä sen sijaan, että se olisi esimerkiksi sitä mitä filosofi pääteoksessaan on todella kirjoittanut. Samalla koko "wittgensteinilaisuus" määrittyy kivasti yhdellä virkkeellä.  

Itse uutinenkin on kummallinen. 

Korhola on nimittäin kirjoittanut tekstinsä jo syyskuussa 1997 ja se on julkaistu Helsingin Sanomissa. Saman konsernin Ilta=Sanomat siis palaa aiheeseen lähes 12 vuotta myöhemmin. Miksi ihmeessä?