Vetäytyminen
Koska palkansaajakeskusjärjestöt aikovat vetäytyä sosiaaliturvaa uudistavasta komiteasta vastalauseena hallituksen eläkelinjauksille, harkitsen minä vetäytymistä palkansaajajärjestöistä.
Syy järjestöjen kiukuttelulle ei kestä päivänvaloa.
On totta, että hallitus teki eläkepäätöksensä palkansaajajärjestöiltä lupaa kyselemättä, mutta sen ei demokratiassa tarvitse. Ei varsinkaan silloin, jos etukäteen tietää mikä se vastaus on. Hallitus vastaa tekemisistään eduskunnalle, ei SAK:lle, STTK:lle, AKAVA:lle, EK:lle tai millekään muulle järjestölle.
Eläkepäätöksessä on kyse linjapäätöksestä, jonka lukuisista yksityiskohdista lähes kaikki taitavat olla auki. Jos palkansaajajärjestöjen maltti ei kestä katsoa kokonaisuutta, niin ne ovat virattomia ja jäsenistölleen hyödyttömiä.
Oikeasti on myös niin, että jos asiasta olisi ryhdytty järjestöjen kanssa neuvottelemaan, niin sitä neuvottelua jatkuisi komiteoissa vuosia ja siihen nyt ei oikeasti ole aikaa.
Palkansaajajärjestöjen kiukuttelun ja uhittelun ymmärtäisi, jos tehty päätös olisi jotenkin erityisen dramaattinen tai valittavissa olleista vaihtoehdoista huonoimpia. Näin ei vain taida olla.
Mitä ne vaihtoehdot olivatkaan? Ne olivat verotuksen kiristäminen, etuuksien leikkaaminen tai mitääntekemättömyys.
Kun olemme vasta menossa kohti reaalitalouden lamaa, niin viimeisin näistä olisi kaikista turmiollisin. Valtio ottaisi vain velkaa, eikä kertoisi mitään siitä, miten velka maksetaan takaisin. Pankkikin haluaa tietää millä kuluttaja luottonsa maksaa.
Verotus taas on tunnetusti tehokas tapa torjua työttömyyttä ja sen pitäisi nyt olla palkansaajajärjestöjenkin ykköshuolenaihe. Työttömyyttä ei torjuta lyhyellä aikavälillä millään sapattivapailla tai vastaavilla, mitä on kuultu ehdoteltavan. Verotusta keventämällä tai ainakin sen kiristämättä jättämisellä voidaan pyrkiä pitämään talouden rattaat pyörimässä ja ihmisiä töissä. Mikään ihmepelastus se ei ole, mutta toimiva keino.
Etuuksien leikkaaminen taas iskisi niihin, jotka muutenkin ovat ensimmäisenä laman aikana hätää kärsimässä. Etuuksia leikattiin rajulla kädellä 90-luvun laman aikana ja sen seurauksia maksellaan vieläkin.
Kenenköhän asialla palkansaajajärjestöt tässä nyt ovat? Vaiheisen lakisääteinen eläkeikä on ollut jo vuosia 65 vuotta. Se ei tässä hötkyilyssä muutu yhtään mihinkään. Missä palkansaajajärjestöt silloin olivat kun tuo muutos tehtiin?
Lisäksi kansakuntamme ikäjakauma näyttää sellaiselta, että tuo eläkeiän korotus olisi ollut edessä jossain välissä joka tapauksessa ja voidaan jopa olettaa, että nuoremmille tulee vielä lisävuosia työuraan ennen kuin heille eläkeikä koittaa.
Ennen eläköitymistään nämä suuria ikäluokkia nuoremmat joutuvat pitämään pystyssä suuren eläkettä nauttivien joukon, joka toki on eläkkeensä ansainnut. Siinä tarvitaan työssäjaksamista, tehostamista ja kaikkea sitä muuta mihin kehitystoimenpiteet purevat pitemmällä aikavälillä.
Tietenkin on niin, ettei hallituksen linjapäätöstä voi erityisesti rakastaa. Jos asiaa kuitenkin inhimillisesti katsotaan, niin todennäköisesti tämä päätös kantaa meidät nopeammin laman yli ja jättää yhteiskunnalliset vauriot vaihtoehtojaan vähäisemmiksi. Ilmeisesti hallituksessa on opittu jotain 90-luvun laman seurauksista, mutta palkansaajajärjestöissä ei.
Toinen asia, mitä nyt ei tarvitse rakastaa, on eri osapuolten käyttäminen tilannetta hyväkseen erilaisten politikointiin liittyvien intressien toteuttamiseksi. Tämä koskettaa niin hallitusta, oppositiota kuin kaikenlaisia järjestöjäkin. Nyt ei ole oikea aika paukutella lihaksia ja etsiä omia asemia, vaan ymmärtää ongelmien todellinen laajuus.
Politiikka on kummallista.
Siinä missä yhdellä hetkellä hallitus saa aikaiseksi epäkelvon ja kansalaisten oikeuksia kurjistavan urkintalain tai puolijoutavan ilmasto- ja energiastrategian, se toisella hetkellä löytää kokonaisuutta ajatellen toimivan ratkaisun toiseen megaluokan kysymykseen. Tasaisuutta ja laatua toivoisi siis hallitukselta näkevän.
Sekin on muuten merkille pantavaa, että opposition keinovalikoima on varsin tunkkaista, samojen vanhojen oppien jakamista. Oppositio saisi käyttää aikaansa muuhun kuin koheltamiseen ja vanhojen oppien kylvämiseen eli todellisen vaihtoehdon tarjoamiseen.
Poistan aina verbaalisen varmistimeni, kun joku parlamentaarisesta oppositiosta ryhtyy vaatimaan yleislakkoja tai muita työmarkkinatoimenpiteitä puhtaasti poliittisten syiden vuoksi.
Mikähän siinä muuten on, että aina pitää kirjoitella niin pitkästi. Nytkin ajattelin ihan vain lyhyesti sanoa sen mitä piti, mutta tällainen messu syntyi.
Tekstit
10 kommenttia:
Tässähän olikin kaksi artikkelia, siirrän eläkettä koskevan kommenttini tänne.
Kuten sanot, oppositiolle näyttää olevan tärkeintä päästä mukaan kabinetteihin, ei oikeat päätökset.
Mielenkiitoiseen ideaan törmäsin kesällä:hallituksen muodostamisen jälkeen mikäli syntyy enemmistöhallitus, voidaan lähettää oppositio kotiin. Eduskuntalaitos on kallis ylläpitää pelkkänä keskustelu- ja äänestyskerhona, jossa lopputulos tiedetään aina etukäteen.
Ehhhh, en nyt tarkoita, että niin pitäisi tehdä, mutta vähänkään päätöksentekoa seuraavalle tulee kyllä turhautunut olo. Kaikki puolueet ajavat samoja asioita hallituksessa ja vastustavat niitä samoja asioita oppositiossa.
Sitäpaitsi nythän näyttää siltä, että ne suurimmat ikäluokat jo ovat eläkkeellä paitsi ne jotka vielä ovat tekemässä päätöksiä.
Heidän työssäoloaikanaan huoltosuhde on ollut erinomainen ja he ovatkin keränneet omaisuutta ja laittaneet säästöön rahaa.
Nyt he yhtäkkiä heräsivät, että seuraavat eivät pysty maksamaan heidän eläkkeitään, niistä joudutaan ehkä leikkaamaan. Otettiin käyttöön uusi strategia - ei laiteta pientä ryhmää maksamaan kuten edellisen laman työttömät vaan koko kansakunta.
Joka tapauksessa heidän eläkkeensä maksaa seuraava sukupolvi selkänahastaan joko pidentyneenä työikänä tai kovempina veroina lyhyemmän työiän aikana.
Toinen vaihtoehto on että meiltä leikataan eläkkeitä, jolloin maksamme se itse. Eläkeläisen elämässä kuitenkin niitä pakollisia kuluja on paljon vähemmän kuin työikäisillä lapsiperheillä, jotka viime lamankin maksoivat ja nyt taas seuraavat lomautusten ja työttömyyden muodossa.
On se vaan niin karkeaa, kun on työttömyys pysynyt koko ajan suurena ja silti puhutaan työvoimapulasta.
Minä vaan en jaksa uskoa, että säästöön panemalla valtio edes pystyy hoitamaan asioita, vaan uhkat on tiedettävä ja mietittävä strategioita valmiiksi - toimet tehdään kuitenkin vasta sitten kun uhat toteutuvat.
Kysehän ei ole suoraan säästämisestä, vaan siitä, että nytotetaan lainaa, joka maksetaan myöhemmin takaisin. Siihen tarvitaan suunnitelma.
Tiettyä oikeudenmukaisuutta on siinäkin, ettei tätä velkaa siirretä suoraan sellaisenaan tulevien sukupolvien maksettavaksi, vaan jaetaan taakkaa. Sitä velkaa kun muutenkin on jo kertynyt maksettavaksi.
Työvoimapula ei koettele kaikkia aloja tai alueita, kuten ei työttömyyskään. Se on myös yksi rakenteellinen ongelma, joka on jätetty hoitamatta kunnolla.
Ongelma on se, että korkeasti koulutettua datanomia on ihan turha pistää rakennushommiin ja päinvastoin. Nyt työttömyys koettelee rakennusalaa pahemmin kuin esimerkiksi IT-alaa, missä lama sielläkin näkyy. IT toipuu kuitenkin nopeammin ja työvoimapula on edelleen uhkakuvana, rakennuspuolella ei niinkään.
Jos sitten halutaan etsiä muita esimerkkejä, niin hakemattakin tulee mieleen jatkuva selvitys siitä, miten metsäteollisuus on kaiken a ja o, vaikka se ei ole enää vähään aikaan kansantuotteen kannalta ollut ykkönen.
Niin. Eduskunnan menot tänä vuonna ovat noin 125 miljoonaa euroa, millä nyt jotakin saisi aikaiseksi, mutta ei sillä kovin pitkälle vielä pötkitä. Se on lopultakin kohtuullinen hinta parlamentaarisesta demokratiasta, jossa sillä oppositiollakin on paikkansa ja merkityksensä, jos se vain haluaa sellaisen ottaa.
Aina ei näytä haluavan.
Tarkoitin säästämisellä työeläkerahastoja, joiden omaisuus katosi sijoituskuplassa ilmeisesti nyt taivaan tuuliin. Työeläkerahastoihin ovat suuret ikäluokat periaatteessa keränneet rahaa omien eläkkeittensä maksuun edullisen huoltosuhteen aikana.
Kansaneläkkeisiin talous tuskin kaatuu, se on niin pieni - mikä on valtion osuus työeläkerahastoista?
Työeläkerahastojen sijoittamista on jossain määrin rajoitettu ja valvottu eri tavalla kuin esimerkiksi pankkien rahastoja. Silti myös eläkerahastot voivat painua pakkaselle.
Tuo muuten ei pidä tarkkaanottaen paikkansa, että työeläkerahastoihin kukin keräisi rahaa omia eläkkeitään varten.
Suomessa eläkkeiden rahoitus perustuu vain osittain etukäteiseen rahastointiin ja muutoin jakojärjestelmään, jossa työssä olevilta kerätään maksuina summa, joka tarvitaan eläkkeiden maksamiseen.
Eli nyt jokainen työssäoleva maksaa omasta verotuksestaan osan nyt eläkkeellä olevien eläkkeistä.
Jos rahastojen tuotot pettävät, joutuvat työelämässä olevat maksamaan puuttuvan summan.
Talous tuskin kaatuu mihinkään yksittäiseen syyhyn, mutta eläkkeet ja ikääntyvän väestönosan peruspalvelut tulevat nielaisemaan huikeat määrät resursseja, joita veroilla katetaan.
Rahastoja on kartutettu siten, että tällä hetkellä ne riittäisivät pääomineen 5 vuodeksi. Tuota tarvitaan, sillä suuret ikäluokat alkavat suuremmassa mittakaavassa ilmeisesti siirtyä eläkkeelle ensi vuonna.
Innostuin etsimään netistä tietoa eläkeyhtiöiden rahoituksesta ja tämmöiseenkin törmäsin Eläketurvakeskuksen sivulla:*Yksityisalojen työeläkejärjestelmän sijoitustoimintaa ja rahoitustekniikkaa uudistettiin vuoden 2007 alusta voimaan tulleilla lakimuutoksilla. Uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli kasvattaa työeläkelaitosten riskinkantokykyä siten, että työläkelaitokset voisivat lisätä osakesijoitusten osuutta sijoitusjakaumassaan. Tämä kasvattaisi riskitasoa mutta toisaalta myös tuotto-odotuksia. Paremmat sijoitustuotot hillitsevät pitkällä aikavälillä tarvetta työeläkemaksun nostamiseen.*
Ei mene tavallisen ihmisen järkeen, että riskisijoittaminen kasvattaa riskinkantokykyä, kuten tuossa sanotaan - täydellistä liibalaabaa eikä artikkelin kirjoittajan nimeä alla olekaan.
Jokainen, joka on osakkeisiin sijoittanut tietää, että olemassaolevan riskinkantokyvyn takia voi tehdä riskisijoituksia.
Rahastoihin sijoitetaan osa kerätyistä työeläkerahoista, valtio sitä sääntelee, mutta riskisijoituksia tehdessä täytyy vastuun olla jakamaton ja tuotto riippuu paitsi osakemarkkinoista, myös rahastonhoitajan taidosta... Missähän ne meidän rahat nyt on, osakkeiden hintojen romahdettua?
Olitkin kirjoittanut samaan aikaan - osa maksusta toki vaan rahastoidaan, se on totta, eläkkeitähän maksetaan jatkuvasti:)
Niin maksetaan ja rahastointi vaatii aina tasauksen jostain. Mikään rahastointimalli ei tuota sellaista tasaista tulovirtaa, jolla vaihtuvat kulut voidaan kattaa.
Kokonaisuudessaan Suomessa on ihan hyvä malli, mutta sekin vaatii hoitamista.
Niin tuohon pitkin vielä kirjoittaa, että tuo riskisijoittaminen kasvattaa riskinkantokykyä tarkoittanee sitä, että riskisijoittamisella odotetaan saatavan parempaa tuottoa, joka taas rahaston näkökulmasta antaa mahdollisuuden varautua ulospäin maksettavien erien aiheuttamaan riskiin (joka siis syntyy rahastolle).
Siellä sijoituksissa ne varat on ja onneksi kaikista riskialetteimpiin instrumentteihin eläkerahastot eivät saa sotkeutua. Silti esimerkiksi osakekurssien rankka alamäki on leikannut eläkerahastojenkin arvoa/tuottoa jo nyt.
No niin minäkin siinä ymmärrän tarkoitetun, mutta nimenomaanhan niin ei osakemarkkinoilla saa ajatella. Sinne pitäisi sijoittaa rahaa, joka voi olla siellä yli alamäkien. Toivottavasti nyt antavat olla, mutta ilmeisesti säännökset estävät vaikka vakavaraisuus vaatimusta jo alennettiin.
Olen tässä yrittänyt sanoa, että en usko, että valtiolla ja eläkerahastoissa on oikeasti vastuullisuutta ja kompetenssia edes hoitaa noita asioita. Niinpä ne eivät voi kerätä suuria rahastoja, koska niissä käy näin.
Niinpä eri aikojen kriiseistä ja riskeista joutuvat vastaamaan etupäässä sen ajan ihmiset. Suuret ikäluokat voivat siis vähän tinkiä eläkkeistään tai vaikka tehdä sitten pitempään niitä töitä, kuten nyt on suunniteltu.
Huomaan ajattelevani itseäni yllättävän oikeistolaisesti tässä tapauksessa kyllä8) Mutta toisaalta puolueiden sisällä on paljon hajontaa tässä asiassa.
Miksi eläkeiässä ylipäätään pitää olla joku yläraja, vanhat joutuvat anomaan saisiko tehdä töitä? Saisi jatkaa niin kauan kuin lystättää...
No joo, alan toistaa itseäni - vaikka suatanhan tuota vielä tulla jotakin sanomaan jos tulee uutta mieleen.
Sait muuten tunnustusta blogissani vai joko sanoin:)
Totta. Eläkerahastot eivä voi sijoitella ihan millä tahansa riskillä, vaikka tilanne vaikuttaisi miten hyvältä tahansa. Se on ihan terveellinen rajoitus.
Sijoittaminen on oma erikoisalueensa, jossa osaamista voidaan kehittää. Koska kaikkea ei voi rahastoida siten, että se olisi tuottoisaa maksimaalisen pienellä riskillä, niin on pistettävä eläkkeisiin osa veronmaksajien kukkarosta.
Se on totta, että suuret ikäluokat voivat ihan hyvin osallistua näihin talkoisiin, jota me muut joudumme kustantamaan kuitenkin vielä pitempään.
Ja kiitos tunnustuksesta! Taisi siitä olla jo aikaisemminkin puhetta, mutta voi asiaa toistellakin :-)
Lähetä kommentti