Pokeri

Yksi ihmeteltävien asioiden joukkoon liitettävä viime aikojen villitys on ollut pokeri. Pokeri on se korttipeli, jota nykyään voi pelata verkoissa, kasinoissa ja ties missä. Se eri variaatioissaan.

Pokerisankareista on iltapäivälehtien sivuillakin tullut sankareita tai luusereita, tilanteesta ja näkökulmasta riippuen. Usein näissä haastatteluissa on haastateltu nk. pokeriammattilaisia ja ja onnistujia. Pokerisankareista on saatu sankareita, vaikka he hävisivätkin joskus.

Asialla on on toinenkin puoli. Pokerissa tai nettipokerissa, kaikki eivät voita, vaan jonkun on pakko hävitä. Taitopeli tai ei, rahaa ei synny tyhjästä. Sponsoriraha ei muuta tätä kuviota, vaan myös aina pelien järjestäjä ottaa omansa.

Siis pokeri on perinteisesti ja ilman perinnettä täynnä tyhjiä unelmia, mutta myös niiden romuttumisia. Päivän Kauppalehdessä Nordean Jussi Mekkonen kertoo, että nettipokeri paljastuu huolestuttavan monissa tapauksissa maksuvaikeuksien syyksi.

Kun talous kaatuu pelivelkoihin, niin se on kahdella sanalla sanottuna "voi voi".

Yhteiskunnan kannalta pokeribusines on monessa suhteessa vaikea kysymys. Yhden terveen näkökulman löytää siitä, mitä pokeri tuottaa yhteiskunnalle? Eipä juuri mitään. Kyse on toki immateriaalisesta toiminnasta, joka ei kovin paljoa kulutakaan esimerkiksi luonnonvaroja.

Mutta tuo tuottamattomuus ajaa selvästi siihen, ettei yhteiskunnalla nyt eikä tulevaisuudessakaan ole mitään tarvetta ryhtyä hoitamaan pelivelkoihin kaatuneita talouksia sen enempää kuin muihinkaan riippuvuuksiin kaatuneita talouksia.

Tämä ihan vain ummoillen sitä, että peli-innostuksen levitessä kohta keksitään jokin mekanismeja, joilla tappioiden takaajaksi kiertoteitä pitkin kaivataan yhteiskuntaa ja veroeuroja. Uhkapeli on uhkapeliä teki sitä ammatikseen tai huvikseen.

Se on täysin eri keskustelu, pitääkö EU-alueelta saatuja voittoja/tappioita yhdellä tavalla ja EU:n ulkopuolelta saatuja toisella tavalla.