Ilmasto-oikeudenmukaisuus

Kirkon Ulkomaanavun julkistaman ilmasto-oikeudenmukaisuusraportin mukaan Suomen pitäisi vähentää päästöjä 60 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Nyt Suomi on sitoutunut 20 % päästöjen vähennykseen.

Vähennysprosentti perustuu Greenhouse Development Rights (GDR) -ilmasto-oikeudenmukaisuusmalliin, jossa vastuunjako on laskettu sen mukaan, kuinka paljon kukin maa on menneisyydessä osallistunut ongelman syntymiseen sekä siihen millaiset maksuvalmiudet eri mailla on.

Kehitetyn mallin lähtökohtana on, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan enintään 2 °C:een tällä vuosisadalla esiteolliseen aikaan verrattuna.

Mallilla lasketut päästövähennykset maksaisivat suomalaisille yhteensä 2,8 miljardia dollaria. Suomen osuus vuoteen 2020 saakka olisi 0,30 % kokonaisvastuusta.

Tietysti 60 %:n päästövähennystavoitteiden poliittista realismia voidaan epäillä, kuten Tukholman ympäristöinstituutin tutkija ja oikeudenmukaisuusmallia kehittänyt Sivan Kartha tekee YLE Uutisten jutun mukaan. Kartha tosin ei edes usko, että on olemassakaan sellaista poliittisesti realistista ratkaisua, joka voisi pysäyttää ilmastonmuutoksen.

Kuin alleviivaten tätä poliittista realismia tai sen puutetta, Pasi Nokelainen kirjoittaa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan sivuilla siitä, että EU-maiden valtionpäämiehet lupasivat viime viikolla Eurooppa-neuvostossa varoja kehitysmaille puhtaan energian kehittämiseen, metsien suojeluun ja ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumiseen. Lupauksia ei konkretisoitu, vaan asiaa päätettiin lykätä eteenpäin. Asia jäi siis juhlapuheiksi.

EU ja sen johtajat jakavat miljarditolkulla rahaa talouskriisin hoitamiseen, mutta ilmasto-ongelman hoitaminen näyttää menevän jahkailemiseksi ja lyhytaikaisten intressien valvomiseksi. EU on menettämässä johtavan roolinsa ilmastoasioissa.

Leo Stranius esittää asiaan liittyen hyvän kysymyksen Luonto-Liiton kaventajat.fi-blogissa:

"Miksi ihmeessä meidän sitten pitäisi toimia edelläkävijöinä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja vähentää päästöjä näin merkittävästi?"

Ja hän vastaa:

"Tähän on nähdäkseni ainakin neljä syytä. (1) Päästöt teollisuusmaissa, kuten Suomessa, syntyvät suurelta osin ylellisyydestä ja ylikulutuksesta kun kehitysmaissa kyse on eloonjäämisestä. (2) Historiallisesti teollisuusmaat ovat vastuussa suurelta osin nykyisestä ilmaston lämpenemisestä. (3) Päästöt henkeä kohdet ovat teollisuusmaissa suuremmat kuin kehitysmaissa. (4) Kyky sekä teknologiset ja institutionaaliset resurssit päästövähennysten toteuttamiseen ovat teollisuusmaissa paremmat kuin kehitysmaissa."

Tuohon ei ole juurikaan lisäämistä.

Ihmisen aiheuttama ilmasto-ongelma on valtaosin teollistuneiden länsimaiden tuotos ja ilmasto-ongelma on seurasta siitä logiikasta, jolla materiaalinen yltäkylläisyytemme ympärillämme on luotu.

On siis oikeudenmukaista, että me myös maksamme korjaavan liikkeen kustannuksista.