Lyhytnäköistä Kiinaa

Kiinan talous kasvaa tänä vuonna mahdollisesti jopa 6 - 8 %. Ne ovat huikeita lukemia verrattuna esimerkiksi Suomen tämän vuoden ennakoituihin lukemiin, joiden mukaan maamme bruttokansantuote voi supistua tänä 4 % miinuksella.

Tästä huolimatta Kiinan hallituksen mukaan maan talouden tämän vuoden alijäämä on globaalista talouskriisistä johtuen 138 miljardia dollaria. Tämä on johtanut siihen, että 20 miljoonaa kiinalaista on menettänyt työnsä ja lukuisia tehtaita on suljettu.

Tämä on johtanut vielä huolestuttavampiin ilmiöihin, sillä Kiina on nyt virallisesti luopunut vihreästä bruttokansatuotteesta ja keskittyy vain talouskasvun ylläpitämiseen. Maassa on siis päätetty lopettaa saastumisen aiheuttamien kustannusten laskeminen.

Tosiasiassa vihreä bruttokansantuote on julkistettu Kiinassa kerran, vuonna 2006, jolloin se osoitti saatuttamisen aiheuttava bruttokansantuotteen 3 %:n eli noin 50 miljardin dollarin alenemisen.

Kiinan johto on mm. vakuutellut olevansa mukana ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja leikkaavansa energiankulutusta sekä päästöjä. Kuitenkin erilaisiin infrastruktuuri-investointeihin on myönnetty reippaasti määrärahoja ja ympäristöministeriötä on kehotettu olemaan häiritsemättä talouskasvua.

Pelkkään talouskasvuun keskittyminen ympäristön tilasta välittämättä on erittäin lyhytnäköinen toimintatapa. Se johtaa väistämättä talouden rakenteiden ja toiminnan tehottomuuteen. Ensin saastutetaan ja sitten maksetaan ongelmien kustannukset eli tuhlataan.

Kiina elää yli luonnonvarojensa jo nyt, eikä maapallo kestä kasvavaa Kiinan kulutusta.

Ongelma ei ole helppo, mutta se on asia joka vaatii huomiota siinä missä Kiinan ihmisoikeustilanteen ongelmatkin. On myös syytä huomata, että Kiina on esimerkki siitä, etteivät myöskään ympäristöongelmat ole "maan sisäisiä asioita", vaan kansainvälisiä ulottuvuuksia omaavia ongelmia.

Toinen ulottuvuus on se, että ympäristöasiat kytkeytyvät usein ihmisoikeuksiin, joita pidämme yleensä globaaleina oikeuksina. Niin Kiinassakin. Talouskasvuun keskittyminen voi heijastua myös ihmisoikeustilanteeseen, sitä heikentäen.

Talouskriisin lisäksi hoitamiseen käytettävät keinotkin vaativat ilmeisesti uhrinsa.