maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Onko peli menetetty?

Kööpenhaminassa pidetty ilmastotietelijöiden kokous on herättänyt jälkipuheita.

Yleisesti ilmaston lämpenemistä enintään 2 °C:llä esiteolliseen aikaan verrattuna on pidetty rajana, jota ei pitäisi ylittää. Tuota 2 °C:n lämpenemistä on pidetty vaarallisen lämpenemisen rajana. Ilmasto on tällä hetkellä lämmennyt jo 0,8 °C.

Kööpenhaminan kokouksessa esimerkiksi Stefan Rahmstorf sanoi, ettei hän voi tutkijana sanoa, että 2 °C:n lämpötilan nousu olisi turvallista. Jo 0,7 °C:n lämpötilan nousun tiedetään aiheuttavan monia merkittäviä vaikutuksia.

Poliitikot tarvitsevat joulukuussa pidettävää kokoustaan varten kuitenkin neuvoja siitä, mitkä ovat tavoiteltavat rajat, jotta tarvittavat päätökset osataan mitoittaa oikein. Catherine Brahic kirjoittaa NewScientissä Kööpenhaminan tutkijakokouksen aiheuttaneen osaltaan hämmennystä numeroiden ympärillä.

Samaan aikaan on ääneen käynnistynyt keskustelu siitä, onko peli jo itseasiassa menetetty.

George Monbiot kirjoittaa the Guardianissa siitä, että ilmastotutkijat puhuvat - joskin julkisuudessa varovaisesti - siitä, että tuo 2 °C:n lämpeneminen olisi voitu välttää, on jo mennyt. Se aika hukattiin koko ongelman kieltämiseen ja viivyttelyyn.

Samasta asiasta kirjoittaa myös toimittaja Pasi Toiviainen pohtien samalla miksi meillä Suomessa lehdet eivät jo revi koko aukeaman – saati useamman aukeaman – juttuja ilmastokriisin nykyisestä hälyttävyydestä.

Kukaan ei voi sanoa tarkasti, onko 2 °C:n lämpeneminen turvallista vai ei eikä sitäkään, voidaanko muutokset rajoittaa enää tuohon. Silti meillä ei ole varaa jättää tekemättä tarvittavia päätöksiä, sillä vaihtoehto on vielä pahempi.

Vaikka 2 °C:n lämpeneminen tarkoittaakin suuria muutoksia pitemmällä aikavälillä nykyisin tuntemaamme maailmaan, rajan ylittäminen mitääntekemättömyyden tai muun tekosyyn vuoksi ajaa maapallon varmuudella tuhon partaalle tai sen yli. Sellaiseen lepsuiluun nyt päätöksiä tekevillä sukupolvilla ei ole moraalista oikeutta.

EDIT klo 0.28
Asian moraalista puolta voi jo nyt pohtia sitä kautta, että maailman terveysjärjestö WHO:n asiantuntijoiden arvion mukaan joka vuosi 150 000 köyhien maiden asukasta kuolee ilmastonmuutoksen aiheuttamaan satojen epäonnistumisiin, aliravitsemukseen, ripulitauteihin, malariaan ja tulviin. Valitettavasti tuo on ilmeisesti vain esimakua tulevasta.

3 kommenttia:

zache kirjoitti...

Niin no, jos kuvittelee tilannetta laajemmin niin ilmastonmuutos on vain yksi asia joka pakottaa reagoimaan asioihin. Jos sitä ei olisi, niin sitten väestönkasvu ja nykykulutuksella tapahtuva resurssien väistämätön loppuminen pakottaisi.

Eli valitettavasti ei taida olla sellaista optiota ettei tehdä mitään. Ainoa vain et kyynisesti ajatellen vähänkään pidemmällä tähtäimellä suurempia linjoja on vain kaksi.

Yritetään muuttaa globaalisti elämäntapamme kestäväksi ja kehitetään muutoksen vaatima teknologia.

Ja jos ei uskota globaalin muutoksen mahdollisuuteen, niin sitten käytetään vihreän teknologian kehittämiseen sijaan rahat aseisiin.

Osakekurssien ja sijoitusten perusteella markkinatalouden valinta on jälkimmäinen, joten poliitikot saisivat kyllä pikapuoliin kehittää selkärangan ja potkia kestävää kehitystä vauhdilla eteenpäin notta asiat eivät ihan täysin kuse.

Halo Efekti kirjoitti...

Poliitikkovetoisuudessa on sekin ongelma että he ajattelevat tulevaisuutta vaalikausittain.

Koskaan ei ole oikea aika ehdottaa supistusta äänestäjien kulutukseen tai "huononnusta" elämäntyyliin, jos tavoitteena on lyhytjänteisesti vain turvata oma paikka uudelleen seuraavissa vaaleissa.

Vaiheinen kirjoitti...

zache,
Olet oikeassa. Ilmastonmuutos on vain yksi huomiota vaativa asia, joskin nykyisellään listan kärjessä.

Ongelmia tuottavat mainitsemiesi asioiden lisäksi tai niistä johtuen myös kemikalisoituminen, biodiversiteetin hupeneminen, merten kalakantojen hupeneminen, vesipula jne. Osa näistä on sidoksissa ilmastonmuutokseen, mutta itsenäisinäkin ongelmina vaatisivat huomiota.

Selkärankaa tarvitaan ja varsin pian sillä muutoksesta on ilmeisesti joka tapauksessa tulossa varsin raju. Nykyään kirjoitetaan nyt kuluvan vuosisadan olevan sellainen, joka mahdollisesti lopettaa elämänmuotomme sellaisena kuin nyt sen tunnemme. Varsinkin siinä tapauksessa, että emme tee yhtään mitään.

Eräissä arvioissa esitetään, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä saattaa nousta jopa 1000 ppm:ään, kun turvallisena rajana pidetään 350 ppm:ää tai rajana mitä ei ainakaan saa ylitäää 450 ppm:ää.

Seurauksia voimme vain kuvitella.

HaloEfekti,
Totta tuokin, mutta sitä pitkäjänteisyyttä on löydettävä. Meillä ihmiskuntana ei ole oikein muita keinoja kuin politiikka, talous ja kansalaisyhteiskunta. Ja nämä kaikki sopivassa kytkennässä toisiinsa.