sunnuntaina, marraskuuta 01, 2009

Some day classic: Blue Matter

Jatketaan pari viikkoa sitten alkanutta sarjaa, jossa etsitään esiintyviä artisteja yhdistävää tekijää. Aiemmin sarjassa ovat esiintyneet Bobby Hutcherson ja Béla Fleck and the Flecktones. Kuka ensimmäisenä keksii syyn näiden biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun.

Halo Aiko Efekti on löytänyt yhden yhdistävän tekijän eli edellä mainitut kaksi ovat esiintyneet esiintyneet Pori Jazzeilla; Hutcherson vuonna 1969 ja Béla Fleck and the Flecktones vuosina 1994 ja 2000. Tämä ei ole varsinaisesti se yhteys, jota haetaan, mutta arvaus on tosi, joten siitä palkitaan homman päätteeksi. Varsinainen vastaus ei löydy historiasta.

Ketjun seuraava esiintyjä on hänkin esiintynyt Porissa kvartettinsa kanssa vuonna 1993. Hän tulee tässä:

John Scofield on yhdysvaltalainen jazzkitaristi ja säveltäjä, jota pidetään eräänä arvostetuimmista ja monipuolisimmista kitaristeista. Scofield on uransa aikana soittanut hyvinkin nimekkäiden artistien ja bändien kanssa sekä vetänyt omia yhtyeitä.

Scofieldin yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Miles Davis, Joe Henderson, Charles Mingus, Joey Defrancesco, Herbie Hancock, Pat Metheny, Bill Frisell, Pat Martino, Mavis Staples, Phil Lesh, Billy Cobham, Medeski Martin & Wood, George Duke, Jaco Pastorius, John Mayer.

Bebopin lisäksi Scofield on tehnyt musiikkia myös muilla nykyaikaisen musiikin osa-alueilla kuten fuusiojazz, funk, blues ja soul.

Scofieldin varsin ahkera ja aktiivinen levytysura alkoi vuonna 1977 ja viimeisin albumi Piety Street on julkaistu kuluvana vuona 2009. Ennen vuotta 1977 Scofield ehti levyttämään mm. Charles Mingusin, Gerry Mulliganin, Chet Bakerin sekä Billy Cobhamin kanssa.

Videolla esitettävä kappale on Blue Matter saman nimiseltä albumilta vuodelta 1986. Levyllä Scofieldin kanssa soittavat kitaristi Hiram Bullock, kosketinsoittaja Mitchel Forman, basisti Gary Grainger, rumpali Dennis Chambers ja lyömäsoittaja Don Alias.

Videon lähde YouTube.

Muita sunnuntaiklassikkoja voi soitella täällä.

Lähteitä ja lisätietoja:

12 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tämä on sellaista jazzia, joka ei oikein sytytä jostain syystä. Liikaa kikkailua jotenkin, siis minun makuuni, kuulaus ja tietty löysyys, josta pidän jazzista, puuttuu tästä.

Vaiheinen kirjoitti...

Juu. Ei ihan helpoin ehkä tämäkään. Itse pidän tuosta funk-meiningistä, se sopivasti pikkuisen potkii.

Viides rooli kirjoitti...

Juu, puree. Varsinkin bassolla leikittely. Sen sijaan yhteinen nimittäjä on minulta yhä täydellisesti hukassa, tokkopa keksinkään sitä itse. Mutta onneksi sinä kerrot vastauksen jossakin vaiheessa. :-)

Kari kirjoitti...

Porissa, jos aurinkoinen päivä ja omat juomat mukana, tätä olisi mukava kuunnella. Voin sanoa useamman kerran kokemuksella.

Arvoitukseen en kyllä keksinyt tästä ratkaisua.

Vaiheinen kirjoitti...

Viides rooli,
Kyllä. Se tulee kerrotuksi melkeinpä väistämättä suunnilleen parin viikon sisällä.

Kari,
Kyllä. Tuota kuuntelisi Porissakin. Arvoituksen ratkaisu saattaa matkan varrella muuttua kovin ilmeiseksi. Tai sitten ei:-)

hirlii kirjoitti...

jahajaha.

se arvoitus ? :-)

Hankalaa, tämä biisi. Kun jotenkin tuli sellainen liian valmis ja sliipattu -tunnelma mieleen. Että. Hyvää, taitavaa, mutta joku puuttuu että oikeasti pitäisin kovasti, tai no... edes vähän.

Yaelian kirjoitti...

Scofield on kyllä käsitteenä tuttu,vaikken muista hänen musiikkiaan,yhteen aikaan pidin kovasti tämän tyyppisestä jazzista;mulla on esimerkiksi melkein kaikki Pat Methenyn albumit.Mutta viime vuosina maku on hieman muuttunut. Mutta kyllä tätä kelpasi kuitenkin myös kuulla ja tuli jonkinlainen nostalginen tunne tätä kuunnellessa.

timbuktulaiset kirjoitti...

Vainajien muistopäivän tienoilla paljon esillä melankoliaa, bluesia ja muutakin sinistä ilmassa. Aavikkolaiset pysyvät tällä kertaa kärryillä, vaikka jalan on tassuteltu näillä main monta kertaa aiemmin. Viihdyimme.

Pisara kirjoitti...

Näkemykseni on suunnilleen sama kuin hirliillä ja SusuPetalilla. Ja tiedän syynkin siihen.

Vaiheinen kirjoitti...

Hirlii,
Se "arvoitus" vai miksiköhän tätä nyt pitäisi sitten kutsua, selviää väkisinkin noin parissa viikossa:-)

Kieltämättä olen itsekin hieman samaa mieltä tuosta biisistä eli aavistus särmää siinä olisi saanut olla enemmän.

Yaelian,
Scofield on omassa kategoriassaan kohtuullinen ikoni. Jos siis multa kysytään :-)

timbuktulaiset,
No hyvä. Jazz on tehty myös viihtymistä varten.

Pisara,
Ok. Se on ihan hyvä näkemys sekin.

Tuima kirjoitti...

Ei ihan mun tyyppistä jazzia, mutta kyllä tätä kuuntelee sopivassa mielentilassa jonkin aikaa. Scofield on toki nimenä tuttu, mutta hänen musiikkiaan en tunnistaisi.

Vaiheinen kirjoitti...

Jep. Tietyissä oloissa tuo on paremmassa seurassa kuin jossain toisessa:-)