LJF: Yhteenvetoa
3 päivää, 5 keikkaa ja yhteensä 9 artistia tai bändiä. Siinä London Jazz Festivalille tehdyn reissun saldoa. Hienoa jazzia laidasta laitaan.
Ehkä kirkaimman muistijäljen jättivät eilinen Chick Corean ja Belá Fleckin yhtyeiden konsertti sekä Tomasz Stanko Quintet toissailtana. Molemmat olivat kokonaisvaltaisia kulttuurikokemuksia.
Tässä blogissa aiheesta onkin jo raportoitu aikaisemmin. Festivaalit jatkuvat vielä alkaneen viikon, mutta tähän blogiin sieltä ei enää raportteja tule.
* * *
Noiden 5 keikan liput maksoivat yhteensä 122 puntaa eli päivän kurssilla noin 136 euroa. Onko se paljon? Asia riippuu tietysti näkökulmasta, mutta otetaanpa vertailtavaksi esimerkiksi U2:n ensi vuoden elokuussa Helsingissä pidettävä konsertti, jonne istumapaikkaliput maksavat 90 tai 150 euroa.
U2 nyt vaan ei ole niin hyvä bändi, että siitä kannattaisi maksaa sama summa kuin 5 loistavasta ja osin aivan maailman kärkiluokan jazzkonsertista.
Tietenkin kyse on arvostuksista ja sen sellaisesta. Ja on sinne U2:n konserttiikin ollut lippuja halvemmalla myynnissä. Mutta jonkinlaisen vertailukohdan tuosta saa.
U2:sta myös toisen vertailukohdan. Kun U2 tulee stadionille se tuo tullessaan useilla rekka-autoilla erilaista rekvisiittaa mukanaan ja katsomoja rakennetaan yötä päivää.
Maailmanluokan jazzmuusikon tarvitsee tulla vain paikalle soittimineen. Joskus hänellä ei edes niitä tarvitse olla omasta takaa, kun vaikkapa pianisteille hyvin varustelluista konserttitaloista löytyy viritetty flyygeli.
Jazz on aikalailla ekologisempaa toimintaa.
Iso-Britannian rahayksikkö on punta. Jostain kummallisesta syystä taskun pohjalta löytyi* vaihtorahoina saatuja kolikoita joiden seassa oli sekä 10 sentin kolikko, että 10 pennin kolikko.
Ilmeisesti Sohon klubien hämärässä saa maksaa vähän muullakin kuin paikallisella valuutalla. Nuo em. kolikot ovat muuten päällisin puolin jossain määrin saman kokoisia ja värisiä kuin 1 punnan kolikko. Kannattaa siis olla tarkkana.
*) Se on poissuljettu mahdollisuus, että nämä nimenomaiset kolikot olisivat päätyneet taskuun jo Suomesta lähtiessä.
Reissussa nähdyt bändit ja artistit:
U2 nyt vaan ei ole niin hyvä bändi, että siitä kannattaisi maksaa sama summa kuin 5 loistavasta ja osin aivan maailman kärkiluokan jazzkonsertista.
Tietenkin kyse on arvostuksista ja sen sellaisesta. Ja on sinne U2:n konserttiikin ollut lippuja halvemmalla myynnissä. Mutta jonkinlaisen vertailukohdan tuosta saa.
* * *
U2:sta myös toisen vertailukohdan. Kun U2 tulee stadionille se tuo tullessaan useilla rekka-autoilla erilaista rekvisiittaa mukanaan ja katsomoja rakennetaan yötä päivää.
Maailmanluokan jazzmuusikon tarvitsee tulla vain paikalle soittimineen. Joskus hänellä ei edes niitä tarvitse olla omasta takaa, kun vaikkapa pianisteille hyvin varustelluista konserttitaloista löytyy viritetty flyygeli.
Jazz on aikalailla ekologisempaa toimintaa.
* * *
Iso-Britannian rahayksikkö on punta. Jostain kummallisesta syystä taskun pohjalta löytyi* vaihtorahoina saatuja kolikoita joiden seassa oli sekä 10 sentin kolikko, että 10 pennin kolikko.
Ilmeisesti Sohon klubien hämärässä saa maksaa vähän muullakin kuin paikallisella valuutalla. Nuo em. kolikot ovat muuten päällisin puolin jossain määrin saman kokoisia ja värisiä kuin 1 punnan kolikko. Kannattaa siis olla tarkkana.
*) Se on poissuljettu mahdollisuus, että nämä nimenomaiset kolikot olisivat päätyneet taskuun jo Suomesta lähtiessä.
* * *
Reissussa nähdyt bändit ja artistit:
- John Scofield's Piety Street Band ja Dennis Rollin's Velocity Trio
- Paweł Kaczmarczyk
- Tomasz Stanko Quintet ja Metier
- Bobby Hutcherson Quartet ja Natalie Williams
- Chick Corea, Stanley Clarke & Lenny White: Power of Three ja Belá Fleck and The Flecktones
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti