lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Vanhoja rytmejä etelästä

John Scofield's Piety Street Band soitti illalla London Jazz Festivalin avajaispäivänä Lontoon Queen Elizabeth Hallissa varsin vetävänä ja rytmimusiikkipitoisen keikan. Setissä vilahtelivat niin blues-, gospel-, R&B- kuin New Orleans-sävytkin.

Setti koostui pitkälti vanhoista etelähenkisistä kappaleista ja niiden uudelleen sovituksista ja menoooli sen mukaista. Tasaisemmankin ihmisen tanssijalkaa alkoi vipattaa jossain vaiheessa keikkaa.

Scofiled osaa soittaa kitaraa, sen huomaa, vaikka kitaranosoitosta ei oikeasti paljoa ymmärtäisikään. Vaikka keikka oli ehkä enemmän blueshenkistä meininkiä kuin jazzia, esimerkiksi Hank Williamsin biisin The Angel of Death alkuu soitettu soolo oli varsin kubistinen veto.

Bändi soitti hyvin ja ilolla. Koska biisit olivat laulettua, vokalisti ja kosketinsoittaja Jon Cleary nousi esiin. Myös yhtyeen basisti George Porter Jr. ja rumpali John Boutté saivat osansa sooloista. Varsinkin keikan loppupuolen southernhenkinen pitkä rumpusoolo sai ylieön innostumaan.

Lämmittelybändinä keikalla soitti funkjazzia Dennis Rollins Velocity Trio, joka sai veren liikkeelle. Meno oli hetkittäin hengästyttävänkin tehokasta. Rollinsin triossa britti Dennis Rollins soittaa vetopasuunaa, portugalilainen Pedro Segundo rumpuja ja britti Ross Stanley koskettimia.

Akustiikaltaan Queen Elizabeth Hall on ilmeisesti kohtalaisen hyvä. Esimerkiksi Scofield ei olisi tarvinnut äänentoistoa saadakseen täydessä salissa äänensä kuuluville myös hieman taaempana istuvalle yleisölle. Siispä soitetun musiikin sävyjen havaitsemista haittasi hieman se, että molempien bändien seteissä käytettiin kohtalaisen runsaasti volyymiä. Soolot kuulostivat yleensä hyviltä, mutta bändin revitellessä yhdessä, ääni tuntui menevän puuroksi.

Ilmeisesti rytmimusiikin vieminen varsinaisiin konserttisaleihin ei ole ihan niin yksinkertainen asia tai ainakaan sitä ei volyyminappulalla ratkaista.

EDIT 17.11.2009
The Times on arvioinut keikan neljän tähden arvoiseksi. Kannattaa katsoa myös Rod Foggin arvio LondonJazz-blogista sekä Alyn Shiptonin juttu BBC 3:n blogista.

3 kommenttia:

lepis kirjoitti...

Ai sä olet taas jossain Lontoossa?

No pidäppä lystiä, alku ainakin vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Halo Aiko Efekti kirjoitti...

Juu, lystikästä voi olla myös paluu kun Finski on menossa lakkoon...

Nautinnollisia jatsielämyksiä ja terkkuja Lontooseen.

Vaiheinen kirjoitti...

lepis,
Joo. Kiitos. Täälläpä sitä. 3 päivää, 5 keikkaa, 8 bändiä. Ja vieläpä hyviä sellaisia.

Halo Aiko Efekti,
Kiitos. Se on. Etenkin kun Finnairin asiakaspalvelun numerot näyttävät romahtaneen, jos täältä asiaa katsoo. Noh, ehkä mä täältä joskus tulen:-)