Poliittinen sopimus

Kuten jo aikaisemmin on todettu, ensi kuussa pidettävässä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa ei saavuteta sellaista ilmastosopimusta, jolla voidaan aidosti tavoitella ilmastonmuutoksen hillintää. Vuosia kestänyt neuvotteluprosessi ei siis pystynyt pääsemään maaliinsa.

Aika ei enää riitä juridisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi ja nyt tavoite onkin poliittinen sopimus päästöjen vähentämisestä. Mitään laillista velvoittavuutta sellaisella sopimuksella ei olisi. Samalla Kööpenhaminan kokouksen puheenjohtajamaa Tanska on esittänyt kompromissia, jolla vuoden 2010 loppuun mennessä saataisiin laillisesti sitova sopimus aikaiseksi. Seuraava suuri ilmastokokous järjestetään Meksikossa ensi vuoden lopulla.

Turha sitä on kierrellä. Kööpenhaminan kokouksesta on tulossa pannukakku ja suurimpia syyllisiä siihen ovat rikkaat teollisuusmaat, joiden tarjoukset päästöjen vähennyksistä ovat alle 20 %:n tasolla selvästi riittämättömiä.

Aina voidaan spekuloida sillä, että kehitysmaiden pitäisi tehdä sitä tai tätä, mutta se on vähän turhaa. Lähtökohtaisesti ilmasto-ongelma on teollisuusmaiden aikaansaama ja siellä on myös voimarat oikeasti edesauttaa ongelman ratkaisua. Se laittaa myös neuvotteluavaimet näiden maiden käteen.

Poliittinen sopimus saattaa julkisuudessa pelastaa Kööpenhaminan kokouksen kasvot, mutta silloin siltäkin paperilta pitäisi vaatia muutakin kuin korulauseita. Vahva poliittinen sitoutuminen selkeisiin ja riittäviin tavoitteisiin on sekin tärkeää.

Tämänkin ajatuksen toteutumista on syytä epäillä. Sen verran lujalla tasolla kehittyneiden maiden itsekkyys on.