Sekasotkua Kööpenhaminan alla

Maailman valtioiden valmistautuessa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ovat kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasupäästöjen tuottajaa ilmaisseet vihdoin omia tavoitteitaan päästöjen vähentämiseksi.

Yhdysvallat ilmoitti joku päivä sitten alustavasti vähennystavoitteeksi 17-20 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Ne eivät ole yhteismitallisia neuvotteluissa ja esimerkiksi EU:n piirissä kerrottuihin päästövähennyksiin, missä vertailuvuotena on käytetty vuotta 1990.

Jos vertailuvuodeksi otettaisiin tuo 1990, Yhdysvaltojen lupaukset tarkoittaisivat 3-4 %:n päästövähennyksiä eli Yhdysvaltojen tarjous ei ole edes samalla kymmenluvulla mistä muu maailma keskustelee.

Yhdysvaltojen tarjous ei yllättänyt.

Eipä siis ihme, että presidentti Barack Obama piipahtaa Kööpenhaminassa samalla reissulla, kun hän noutaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän käväisee kokouksessa sen alkupäivinä, jolloin asiat eivät olevielä valmiit. It's Getting Hot In Here kommentoi asiat siten, että:

"Obama coming to the UN climate party early and empty"

Mitäpä tuohon nyt lisäämään. Nyt ei enää kaivata Obamaltakaan mitään hengennostatuspuheita, vaan asiaa, päätöksiä ja todellisia sitoumuksia.

* * *

Kiina ilmaisi tavoitteitaan siten, että maan talouden hiili-intensiteetti laskee 40 - 45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena pidetään vuotta 2005. Hiili-intensiteetillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kiinan tavoite toteutuessaan tarkoittaisi arvion mukaan sitä, että päästöt ovat vuonna 2020 noin 16 -17 % suuremmat kuin vuonna 2005.

HS otsikoi asian siten, että "Kiina vastasi Yhdysvaltojen päästövähennyksiin mojovilla prosenteilla". Prosentit ovat toki mojovia, mutta tavoite ei niinkään.

Kiina on myös kertonut tavoittelevansa sitovaa päästöleikkaussopimusta Kööpenhaminasta. Hyvä tavoite, mutta lupaukset tässä vaiheessa prosessia eivät enää auta, varsinkaan kun ne pitäisi sovittaa muiden tavoitetasoihin.

* * *

Kun Yle uutisoi, että "Ilmastonmuutoksesta parhaimmillaan hyötyä Suomelle" vertaillaan jälleen asioita bruttokansantuotteeseen, joka kuvaa kansantalouden kokonaistuotantoa, ei esimerkiksi hyvinvointia tai siihen liittyviä suureita.

On siis aika turhaa puhua ilmastonmuutoksesta hyötymisestä, jos mittari on BKT.

* * *

Suomessa sen sijaan keskitytään ilmastokokouksen osalta niin sanotusti olennaiseen. Siis siihen, kuka saa johtaa suomalaista delegaatiota. Suomesta on menossa presidentti, pääministeri ja lisäksi vielä pari muutakin ministeriä. Sitä vaan nyt taas Suomessa tiedetä kuka johtaa tätä laumaa ja kuka taas ei.

Kokous on YK:n koollekutsuma ja sisältää runsaasti EU-asioita. Suomi on neuvotellut osana EU:ta. Ongelma on lähtöisin siitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Tämä kahden lautasen pelleily niin EU:ssa kuin muuallakin ei ratkea millään muulla tavoin kuin sillä, että ulkopolitiikka karsitaan pois presidentin valtaoikeuksista. Niin pitäisikin tehdä, sillä se korostaisi parlamentarismia. Nykyinen malli on typerä ja saa suomalaisten toiminnan maailmalla näyttämään hölmöltä.

EDIT klo 22.25
Kannattaa muuten lukaista myös toimittaja Pasi Toiviaisen blogikirjoitus "Ilmastonmuutos etenee hälyttävästi – yhteenveto uusimmista havainnoista julkaistu", joka tiivistää tutkijoiden julkiaseman Copenhagen Diagnosis -raportin.

Olisi siis syytä saada jotakin aikaiseksi.