Fuusio haihattelua

Ihmiskunnan energiatarpeen turvaamiseksi tulevaisuudessa tehdään suuria suunnitelmia. Yksi niistä on jo pitkään ollut fuusioenergia, jossa polttoaineena käytetään vetyä. Vetyähän Maan päälläkin riittää.

Ranskassa rakennetaan koereaktori ITER:iä ja sen pitäisi nykyisen arvion mukaan olla valmis vuonna 2018. Kyseessä on vasta koereaktori ja laitosta rakentavan osaston johtaja Gary Johnson arvioi HS:n uutisessa, että kaupallisessa käytössä fuusioreaktoreita voisi olla joskus vuonna 2060-70. Näin silloin, jos iso joukko erilaisia käytännön ongelmia voidaan ratkaista.

Fuusioenergian tulemista on ennustettu läpi vuosikymmenten ja arvio on siirtynyt eteenpäin siirtymistään. Samalla dollareita ja terawattitunteja laitoksen kehittämiseksi on kulunut roppakaupalla.

Fuusioenergiasta ei ole esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta merkitystä, sillä se tulee optisimmassakin skenariossa markkinoille aivan liian myöhään. Siihen on siis turha nojata.

Toinen asia on se, että unelmaa rajattomasti riittävästä energiasta tekohengitetään mahdollisesti turhaan. Fuusioenergiasta ei välttämättä ikinä tule totta.

Sen lisäksi, että fuusioenergia voi olla lopulta energian tuotannon kannalta turha ja hyvin kallis projekti, siihen upotetut voimavarat ovat poissa kestävämmän tulevaisuuden rakentamisesta.

Samalla tuo kaukainen unelma ylläpitää kuvitelmaa, että ihmiskunnan ongelmat voidaan ratkaista rakentamalla yhä suurempia, monimutkaisempia ja kalliimpia tuotantolaitoksia. Kuvitelma on sukua ajatukselle, että teknologian kehitys hoitaa ilmastonmuutoksen ja kaiken muunkin, kun ongelma on se, että ihmiskunta ylikuluttaa roimasti maapallon voimavaroja.

Todellista ongelmaa ei ratkaista fuusiounelmilla. Fuusioenergia ja siihen kytketyn unelman ylläpitäminen on pään pistämistä pensaaseen.