Prototyyppi

Greenpeacen aktivistit ovat viikolla vastustaneet näkyvästi Olkiluotoon rakennettavaa viidettä ydinvoimalaa.

Järjestön tiedotteen mukaan "Areva rakentaa Olkiluodossa maailman suurimman reaktorin prototyyppiä, ja rakennustöissä on ollut neljän vuoden ajan jatkuvasti laiminlyöntejä".

Kannattaa huomata sana prototyyppi. Siitähän Olkiluodossa on kysymys, sillä yhtään vastaavaa laitosta ei ole missään vielä käytössä ja tekniikan tekeminen on tässä laitoksessa harjoittelua. Jo pelkästään tämän prosessin pitäisi olla riskitekijä.

Laitos on myös vuosia myöhässä, mikä tietysti on joskus prototyypeille ominaista. Ongelma vain on se, että laskun maksajat tässä tapauksessa löytyvät mm. suomalaisista sähkönkuluttajista.

Tiedotteen mukaan "Olkiluoto 3 jättää myös jälkeensä seitsemän kertaa nykyistä vaarallisempaa ydinjätettä".

Tämä on asia, johon Suomessa ei tiettävästi ole kauniista puheista huolimatta varauduttu kunnolla. Kun huomioidaan, että "Ydinjätteen välivarasto on reaktorin vieressä aivan Itämeren rannalla, mikä on pitkäaikainen uhka yhdelle maailman haavoittuvimmista merialueista", voidaan todeta itse voimalan aiheuttaman riskin lisäksi myös hyvin pitkäaikainen riski ympäröivälle luonnolle.

Olikluoto 3 on surullinen esimerkki siitä, mihin teknologiausko johtaa. Hutiloituihin ja tarkemmin katsottuna varsin epävarmoihin, mutta riskien toteutuessa katastrofaalisiin hankkeisiin.

Näitäkö eduskunnan pitäisi haluta lisää?