perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Murheen tunnustuksia

Pohdin tässä päivänä eräänä pariakin ihmisen ongelmaa.

Ensimmäinen on se, milloin ihmisen pitää luovuttaa maailman parantumisen toivominen ja/tai maailman parantaminen ja todeta realistisesti se minkä selvänä näkee? Pikajuna helvetiin ei ole jarruttamassa. Ei, vaikka kuinka polkisimme jarrua.

Tyhmä, mutta ilmeinen vastaus on se, että ei milloinkaan, koska luovuttaminen typeryyden edessä ei ole koskaan vaihtoehto.

Toinen ongelma oli se, että vaikka tunnen kohtalaisen ison joukon ihmeellisiä ihmisiä, jotka jakavat tuskan tilanteesta, kokonaisuuta tarkastellen kyse on yksinäisten saarekkeiden välisistä säikeistä. Vahvoista sellaisista, mutta silti kapeista.

Täyttä tuhlausta edustavan F1-kulttuurin eli formula-rata-autoilun kannattajien kulttuuri on median ja kaiken muun mittapuulla selvästi vahvempi kuin vastuullisen elämänmuodon kannattajien. Pointti tässä on se, että jotain F1-meininkiä kannattaa median tukea koska se tuo mainosdollareita, mutta luomuporkkanat ei.

Silti toivon heittäminen nurkkaan ei ole turhaa. Ihmiskunnan parannukselle ei ole oikeastaan vaihtoehtoja.

Nykyinen elämänmuotomme kiihdyttää tuon helvetin pikajunan vauhtia ja pelkkä vauhdin kiihdyttäminen lopettaa nykyisen tapamme elää itsestään, mutta väkivalloin. Ehkä se on linkolalainen näkemys, ehkä ei.

Ne, jotka luulevat teknologisen kehityksen hoitavan asian niin ettei nyt tarvitse murehtia, ovat raskaasti väärässä. Ongelma ei enää ole ollut pitkään teknologinen, vaan ihmisten käyttäytymiseen liittyvä*. Tämän tajuaminen avaa silmät, jotka ei enää sulkeudu.

Mitä muutos maksaa? Oikea vastaus on: Ihan sama, sillä maksamatta jättäminen ei ole enää vaihtoehto.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että ainoa tie niin ilmastonmuutoksesta kuin muusta Maan resurssien ylikuormituksesta pois on se, että opimme jälleen tuntemaan Maan ja sen rajat. Tämän oppimiseen meillä on aikaa enää 10-30 vuotta. Riittääkö se?

(Haluaisin vastata, että "tuskin". En kuitenkaan vastaa niin, koska olen optimisti)


*) Allekirjoittaneelle ei kannata tulla selittämään mitään insinöörien osaamisesta tai teknologiasta, sillä se sektori on turhankin tuttu.

5 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Luovuttaminen ei ole yksilölle vaihtoehto, jos joutuu silloin elämään arvojaan vastaan?:)

Luulen, että luonto lopulta hoitaa - öljy loppuu, uraani loppuu, toivottavasti muuta riittää niin kauan kuin niitä. Tarkoitan siis, että liian paljon ei katoaisi sukupuuttoon ennen sitä.

Talous ei hoida mitään - kun meillä menee talous kuralle kehittyvät maat lisäävät kulutusta samassa ja nopeammassa tahdissa. Enkä ole sitä edes niiltä kieltämässä - toivottavasti silti teknologia auttaa niitä hoitamaan homman puhtaammin kuin me aikoinaan.

Vaiheinen kirjoitti...

Totta. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, eikä arvoistaan voi noin vaan luopua päättämällä.

Itse en luottaisi siihenkään, että öljyn tai vaikkapa uraanin loppuminen ehtisi ratkaista ongelmia. Se johtuu siitä, että moni merkittävä luonnon prosessi on irreversiibeli ts. palautumaton. Kun jokin eläin- tai kasvilaji kuolee sukupuuttoon, se on pysyvästi pois luonnon kierrosta. Ilmakehän palautuminen teollisesta hiilidioksidista voi kestää tuhansia vuosia jos se varsinaisesti palautuu koskaan.

Talous itsessään ei hoida mitään ongelmaa, tarvitaan interventioita kuten verotusta ja siis sen takana olevia poliittisia päätöksiä ja ohjauskeinoja.

Kehittyvien maiden kehitys on osa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sitä todellakin pitäisi tehdä vähänpäästöisemmällä teknologialla eli tyypillisesti uudella teknologialla. Tämä teknologian siirto ei ole edennyt kovinkaan hyvin, sillä siihen sisältyy teollistuneiden maiden itsekkyyttä ja haluttomuutta.

Halo Aiko Efekti kirjoitti...

Luovuttaminen ei ole vaihtoehtojen joukossa.

Tosin välillä ihmiskunnan haaste tuntuu "räkämäisen liukkaalta klimpiltä" kun esim. autoilu ja lemmikkieläimen pitäminen laitetaan kilpailemaan keskenään. Ison koiran pitämisen ekologinen jalanjälki on kuulemma suurempi kuin SUV-luokan auton.

Marko kirjoitti...

Luin juuri Marko Kulmalan kirjan "Hyvä idea ei toimi".
Sieltä löytyisi mielestäni montakin poimintaa tähän postaukseen. mm. "ainoa vaihtoehto ei ole vaihtoehto, vaan ehto"
Siis suosittelen, se on lukukokemus.

Vaiheinen kirjoitti...

Halo Aiko Efekti,
Totta. Luovuttaminen ei lopultakaan ole mikään vaihtoehto. On ilmeistä, että ihmiskunta joutuu jollain mekanismilla tekemään suuria valintoja nykyisin tuntemiemme hyvinvoinnin tekijöiden välillä.

Marko,
Kiitos vinkistä, täytyypä tutkailla.