keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Tutkimuksia ja raportteja

Ilmastonmuuutoksen ja kestävän kehityksen tiimoilta ilmestyy tutkimuksia päivittäin ja uusia tutkimushankkeita käynnistetään vähän väliä. Niin pitääkin, sillä tarvitsemme tietoa ilmatonmuutoksesta itsestään ja sen tulevista seurauksista.

Muutos itsessäänhän on jo menossa kovaa vauhtia, mistä kielii pohjoisen merijään nopea oheneminen. Havaintoa pidetään ensimmäisenä varmana merkkinä siitä, että arktisen merijään kokonaismäärä pienenee ilmaston lämpenemisen seurauksena. Merkijään paksuus on ollut noin 2,5 metriä, mutta siitä on muutamassa vuodessa hävinnyt keskimäärin kymmenesosa enimmillään jopa viidesosa.

Maailman luonnonsuojelujärjestö WWF puolestaan raportoi siitä, että kulutamme maailman luonnonvaroja loppuun niin kovaa tahtia, että tarvittaisiin kaksi planeettaa, jotta pystyttäisiin pitämään yllä nykyinen elämäntyyli yhden sukupolven ajan. Yli kolme neljäsosaa maailman väestöstä elää maissa, joiden kulutustaso ylittää ympäristön uusiutumisen.

Suomen luonnonsuojeluliitto on selvittänyt kulutuksen perhekohtaisia eroja ja havainnut ne varsin suuriksi eli kotitalouksien aiheuttamassa luonnonvarojen kulutuksessa on yli kymmenkertaisia eroja. Kotitalouksissa eniten luonnonvaroja kuluu liikenteeseen, matkailuun ja asumiseen.

Erityisesti väljä asuminen ja henkilöautoilu selittävät korkeimpia kulutuslukuja. Kulutusvalintoihin vaikuttaa merkittävästi sosiaalinen hyväksyntä ja tarjolla olevat vaihtoehdot. Lisäksi valintojen tueksi kaivattiin taloudellista kannustusta.

Uusia hankkeita on tulossa. Pohjoismaiden opetusministerit päättivät eilen pohjoismaisen ilmasto-, energia- ja ympäristöalan huippututkimushankkeen käynnistämisestä. Vuonna 2009 käynnistyvä viisivuotinen tutkimus- ja innovaatiohanke toteutetaan yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Tutkimushankkeiden avulla pyritään saamaan selville tietoa, jonka avulla voidaan aiempaa paremmin ennakoida Pohjoismaiden ja arktisten alueiden ilmastonmuutosta ja sen oletettuja vaikutuksia yhteiskuntaan, luontoon ja elinkeinoelämään.

* * *

Kuluttamisemme on siis menossa pahasti överiksi ja se näkyy jo nyt tai viimeistään lähivuosina luonnossa dramaattisesti. Kuluttamisessa toiset ovat tuhlaavampia kuin toiset, mutta keinovalikoimasta on tietoja jo olemassa.

Uusia tutkimuksia tarvitaan, mutta sitäkin tärkeämpää on ryhtyä toimeen nyt käytössä olevan tiedon pohjalta. meillä ei näytä olevan aikaa odotella enää yhdenkään tutkimushankkeen valmistumista, vaan liikkeelle pitää päästä.

On parempi navigoida liikkeellä olevan laivan kanssa kuin odotella loputtomiin satamassa, jotta se lopullinen tuuli saataisiin selville koko reitillä.

* * *

Sekään ei sitten riitä, että saadaan poliittisia tai taloudellisia päätöksiä aikaiseksi. Ne päätökset on jalkautettava ja pistettävä täytäntöön. Ihmisiä on valistettava. Poliitikkoja on valistettava.

Tätä tehtävää tekevät mm. ympäristöjärjestöt, joiden valtionapua hallituksen budjettiesitys uhkaa yhä edelleen.

Tällainen toiminta ei tässä tilanteessa ole kovinkaan ryhdikästä politiikkaa, vaan tavanomaista debet/kredit-tyylistä budjettivehtaamista. Rahat ympäristöjärjestöille kyllä löytyy, jos hallitus vain haluaa.

* * *

Rahat ympäristöjärjestöille voisi etsi budjettimomenteilta ympäristöperustein eli mitä suurempi ekologinen jalanjälki toiminnalla on, sitä varmemmin siitä toiminnasta leikataan.

Ai budjetin tekijät eivät tiedä millaisen ekologisen jalanjäljen valtion budjetista rahoitettavat toiminnot jättävät? Olisikohan sitten asialle tehtävä jotain ja otettava kiireesti asiasta selvää?

2 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Niin, toisaalta ja toisaalta. Ainakin metsä- ja turveasioissa näen asiassa toisenlaisen puolen kuin ympäristöjärjestöt, joten ei ole ollenkaan yksiselitteistä, että juuri niiden kautta asia hoituisi parhaiten. Niissä(kin) on selkeästi kysymys poliittisista valinnoista ja asenteista.

Jostain kumman syystä esim. joululehteen syyksi viljeltyjen joulukuusten myynnille oli keksitty koneellinen metsänhoito ja sen aiheuttamat vauriot puille.

Totta kai se kuusen latvusta vioittaakin, mutta ei kyllä niin paljon kuin perinteinen sahaus, jossa puu rojahti maahan pitkin pituuttaan korkealta ja oksat katkesivat toiselta puolelta kaikki.

Tosiasiassa joulukuusia kasvatetaan siksi, että Suomessa puu kasvaa erittäin epätasaisesti erilaisista kesistä riippuen eikä luonnonkuusi ole koskaan niin tasalaatuinen kuin Aku Ankan tuuheat tasaoksaiset kuuset.

Tanskasta alettiin tuoda kasvatuskuusia Suomeen ja asiakkaat olivat valmiit maksamaan tasaoksaisesta kuusesta enemmän - se on saanut suomalaisetkin puunkasvattajat leikkaamaan kuusikoitaan nuorena, jotta jokainen vuosikasvu olisi samanpituista ja kuusesta tulisi tasainen ja tuuhea.

Ennen myytiin latvakuusia ja harvennuspuita ja kyllä niitä vieläkin saa, mutta ne menevät huonommin kaupaksi. Koneellisella hakkuulla ei ole asian kanssa juurikaan tekemistä.

Jotenkin vaan huomaa, että aika monesta asiasta, millä me täällä maalla elantomme hankimme ja kaikille esim. ruokaa tai lämpöä tuotamme tehdään nykyään ympäristöongelma...

Vaiheinen kirjoitti...

Kansalaisjärjestöillä kuten ympäristöjärjestöillä on oma sijansa ja tehtävänsä kokonaisuudessa. Niiden tehtävänä on yrittää toimia luonnon puolestapuhujana eri tilanteissa. Taloudellisilla intresseillä on omat edusnvalvojansa. Tavallaan noilla järjestöillä on tärkeä vastapainoin tehtävä.

Poliittisista tai moraalisista valinnoistahan useimmissa tällaisissa asioissa on kyse, oli sitten kyse MTK:sta tai SLL:stä.

Moni asia, joka tänä päivänä on elantomme perusta - kaupungissa tai maalla - joutuu väistämättä tarkastelun kohteeksi, koska päästävähennysten kokonaistavoite kivunnee tuonne 80 % paikkeille. Silloin mikään osa-alue ei jää ilman vaikutuksia tai muutostarpeita. Muutoksessa ei ole kyse vain maaseudun pulmista.

Ja olen kyllä sitäkin mieltä, että - riippumatta jälleen maantieteellisestä ympäristöstä - ympäristöongelmia ei "tehdä", vaan ne ovat sellaisia. Yhteiskunta vain joutuu nyt heräämään niin.