Ilmastojohtajuudesta
Harvardin yliopiston ympäristöpolitiikan professori John P. Holdren kirjoittaa Scientific American-lehdessä johtajuudesta ilmastonmuutoksen globaalissa hillinnässä.
Hänen mukaansa tilanne ilmastomuutoksen kanssa on jo nyt enemmän kuin vaarallinen ja on kehittymässä täysin hallitsemattomiksi. Holdren kirjoittaa, ettei maapallon lämpötilan kohoamista ole mahdollista rajoittaa alle kahteen celciusasteeseen, elleivät suurimmat päästöjä aiheuttavat maat eli USA, Kiina, Indonesia, Brasilia, Venäjä, Intia, Japani ja Saksa ryhdy toimeen välittömästi. Näillä mailla on myös siihen hänen mukaansa välineet.
Nykyinen George W. Bushin hallinto ei Holdrenilta kiitosta saa. Holdren arvostelee voimakkain sanoin nykyistä Bushin hallintoa siitä, että se on hukannut viimeiset kahdeksan vuotta aliarvioimalla systemaattisesti vaaran. Bushin hallinto on vedonnut naurettavalla tavalla siihen, ettei USA:n tarvitse tehdä mitään, mikäli Kiina ei sitoudu päästövähennyksiin sekä siihen, ettei ilmastonmuutokselle voi tehdä mitään, jos se vaikuttaa talouteen.
Tämä jälkimmäinen on Bushin hallinnossa tulkittu siten, että ilmastonmuutokseen ei voida tarttua, jos se maksaa kenellekään mitään. Holdren vertaa tulkintaa ajatukseen, ettei maan pitäisi puolustaa itseään terrorismia vastaan, koska se maksaa rahaa.
Holdren näkee kuitenkin syitä toivoa, että USA lopettaisi häpeällisen jarruttamisen ja ryhtyisi maailman kaipaaman johtajan rooliin. Hänen mielestään politiikan muutos on mahdollinen useastakin syystä; tieteelliset tulokset osoittavat ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten kiihtyvän vauhdin, ihmiset kokevat muutoksia arkiopäiväisessä elämässään, asiasta puhutaan julkisuudessa, ilmastonmuutosta käsitellään kansallisen turvallisuuden kysymyksenä ja niin edelleen.
Presidenttikandidaatit John McCain ja Barack Obama ovat sitoutuneet rajoittamaan päästöjä kaikessa taloudellisessa toiminnassa 60-80 % alle vuoden 1990 tason vuoteen 2050 mennessä. Tämä tavoite siirtäisi Holdrenin mukaan USA:n EU:n edelle ilmastoasioissa.
Holdren kirjoittaa, että mikäli USA ottaa lopultakin ohjat käsiinsä, EU seuraisi nopeasti perässä ja ulottaisi toimenpiteet koko talouteen. Samoin tekisi myös Japani sekä mahdollisesti myös Venäjä. Hän uskoo myös Kiinan, Brasilian, Indonesian ja Intian vaihtavan nykyisen taloudellista kasvua korostavan ja päästöjen rajoittamista välttelevän kantansa varsin nopeasti päinvastaiseksi.
Hän perustelee hieman epätavanomaista kantaansa sillä, että ilmastonmuutos vahingoittaa jo nyt näitä maita esimerkiksi monsuunien, tulvien, kuivuuden muodossa sekä heikentää maanviljelyn tuottavuutta.
Suurimmissa päästöjä aiheuttavissa maissa hänen mukaansa myös ymmärretään ettei ilmasto-ongelma ole hoidettavissa ilman näiden maiden osallistumista.
Holdren mainitsee, että sekä Kiina että Intia ovat jo luoneet hallitustasolle neuvonantajaelimet ilmasto- ja energiakysymyksiä varten. Hallitukset tekevät myös yhteistyötä teollisuusmaiden kanssa ilmastoystävällisen energiantuotannon aikaansaamiseksi. Lisäksi esimerkiksi Brasilia on ottanut uusia askelia metsien häviämisen rajoittamiseksi.
Viime vuoden joulukuussa YK:n ilmastosopimuksen (UNFCCC) osapuolten kokouksessa kehitysmaat yksi toisensa jälkeen vakuuttivat, että mikäli USA ja muut teollisuusmaat ryhtyvät johtamaan kehitystä, niiden hallitukset seuraava perässä. Niinpä Holdren näkeekin, että viimeinen jäljellä oleva mahdollisuus välttää ilmastokatastrofi on siinä, että USA alkaa johtamaan kehitystä.
* * *
Siitäpä tässä on yhteiskunnallisesti kysymys. Kyse on siis johtajuudesta eli siitä, mikä maa tai tarkemmin sanottuna, kuka lähtee johtamaan tätä selviytymistarinaa. Onko se USA vai onko se joku muu taloudellinen mahti, sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, kunhan se tapahtuu.
EU on ollut viimeiset 8 vuotta eturivissä, mutta ei ehkä omien toimiensa vuoksi, vaan siksi ettei Bushin hallinto ole tehnyt asialle mitään.
EU:ssa on livetty omista tavoitteista ja lyhytnäköisten intressien on annettu vesittää väistämätöntä muutosta. Tästä näkökulmasta katsottuna Holdren saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, että USA:lla on johtajuuden avaimet käsissään. Myös EU on pakotettava kokonaisvaltaisempaan muutokseen ja heti.
* * *
Bushin hallinto ei enää mitään johtoa ota itselleen, se on osoittanut sen viimeksi menossa olevan pankkikriisin hoitamisessa. Bushin hallinto ei enää edes kykenisi ottamaan mitään johtoa itselleen, sillä siltä näyttää menneen kaikki arvovalta.
Pankkikriisin hätäaputoimien kohdalla EU:kin vetkutteli, ilmeisesti odotelleessaan USA:n toimia, mutta pakon edessä pystyi kuitenkin ryhdistäytymään. Saattoi hyvinkin olla onni, että EU:ssa ymmärrettiin irrottautua USA:n peesistä, sillä eräiden arvioiden mukaan USA:n poliittiset valinnat pankkikriisissä ovat olleet ristiriitaisia.
Toivottavasti tämä käy opetuksesta eli aina ei tarvitse tarvitse odotella muiden tekoja, vaan omin aivoin voi ryhtyä parantamaan asioita.
* * *
Mitä sitten ilmastonmuutoksen hillinnän kiireellisyyteen tulee, niin päivä päivältä uutiset kertovat huolestuttavia asioita:
- Scientific American on listannut 12 tappavaa tautia, jotka uhkaavat yleistyä ilmastonmuutoksen vanavedessä. Listalla ovat muunmuassa ebola, kolera, lintuinfluenssa, rutto, tuberkuloosi, keltakuume ja niin edelleen.
- YK:n ympäristöinstituutti varoittaa, että aavikoituminen ja ilmastonmuutoksen pahentamat tulvat saattavat lisätä voimakkaasti ympäristöpakolaisuutta. Nyt ympäristöpakolaisia arvioidaan olevan 25-27 miljoonaa, mutta vuoteen 2050 mennessä määrän arvioidaan kasvavan 200 miljoonaan.
- Grönlannin rannikolta on irronnut 35 000 neliökilometrin verran jäätä kesän aikana. Se vastaa noin 10 % Suomen pinta-alasta.
Ja niin edelleen. Ei naurata.
2 kommenttia:
Huoleni ympäristöstä ja ilmastosta oli syvä jo opiskeluaikoina 10 vuotta sitten, ja nyt seuraan kasvavan huolen vallassa, miten ihmiset vähitellen, hyvin hitaasti ja vieläkin epäröiden alkavat havahtua ympäristöuhkien vakavuuteen.
Jonkinlaista johtajaa, jopa diktaattoria, tarvittaisiin, jotta asioihin saataisiin vauhtia. Tuntuu, että ainoa toivo tällä hetkellä lepää siinä, valitaanko Obama presidentiksi vai ei. Se masentaa vielä enemmän, sillä ei yhdeltä ihmiseltä voi ihmeitä odottaa tai vaatia.
Yhtä hyvin Suomi voisi alkaa esimerkiksi, vaikkei sillä suurta kansainvälistä vaikutusta olisikaan. Mutta tuntuu siltä, että kaikki vain odottavat, että joku toinen ensin tekee jotain. Tyypillistä. Samanlaista oli luennoilla ja koulunpenkillä - odotettiin, että joku toinen nostaa kätensä ja vastaa. Ja sitä odotellessa ilmastonmuutos syö meiltä elinmahdollisuudet.
En itse usko mihinkään diktaattoreihin tai nk. "vahvaan johtajaan", vaan moderniin aitoon johtajuuteen, joka saa tuloksia aikaisesti ja kohtalaisen tehokkaasti.
Totta. Suomi voisi olla vähintään osa sitä johtajuutta, jota tässä nyt tarvitaan. Kysymys on asenteista ja siitä, että oikeasti näyttää tietä. Valitettavasti Suomi on enemmänkin EU:n jarrumiehiä tällä hetkellä kaikkine turhanpäiväisine turvehaihatteluineen ja vesittämispyrkimyksineen.
Tuo oma-aloitteisuus ja aktiivisuus ovat nyt tärkeitä asioita. Ei kannata jäädä odottelemaan, ottaa aloite omiin käsiin. Näin siksi, että ensin liikkeelle pääsevät saavuttavat myös kestävän kehityksen uralla ensin sen myös taloudellisesti kannattavan radan. Ilmastonmuutos nimittäin ei ole pelkkä kuluerä.
Lähetä kommentti