tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Asetetut tavoitteet eivät riitä

Huonoja ilmastouutisia.

WWF on julkaissut koosteen ilmastotutkimuksista ja kertoo että, ilmasto lämpenee nopeammin kuin ilmastonmuutoksen tutkijat ovat aikaisemmin ennustaneet. Ilmaston lämpeneminen kiihtyy hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tähänastisia ennusteita nopeammin.

IPCC:n vastavalittu varapuheenjohtaja, professori Jean-Pascal van Ypersel toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt merkittävämpiä kuin suurin osa tiedemiehistä on ennakoinut. Siksi hänen mukaansa on elintärkeää, että kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja muutokseen sopeutumiseksi nopeutuvat ja muuttuvat kunnianhimoisemmiksi.

EU:n pitäisi asettaa tavoitteekseen rajoittaa lämpeneminen alle kahteen asteeseen. Vuonna 1996 asetettu kahden asteen tavoite edellyttää kehittyneiltä mailta jo 25 - 40 % päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Nyt määritelty 20 %:n päästövähennystavoite ei riitä.

WWF vaatii päästöjen vähentämistä vähintään 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja päästöjen vähentäminen pitää tehdä EU:n alueella, eikä kompensoiden päästöjä muualla.

* * *

Johann Hari kirjoittaa The Independent-lehdessä selväsanaisesti siitä, että talouskriisin verukkeella yritetään Euroopan poliittisten johtajien toimesta viivyttää toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Esimerkiksi Italian pääministeri Silvio Berlusconi sanoi, ettei nyt ole aika jatkaa eteenpäin ominen nokkinemme kuin Don Quiote, meillä on aikaa. Kuten Hari sanoo, aika on juuri se, mitä meillä ei ole.

Tilanne on Harin mukaan muutenkin herkkä, sillä lämpötilan pienetkin muutokset merkitsevät isoja muutoksia luonnossa. Esimerkiksi viimeisen jääkauden aikana maapallon lämpötila oli vain 6 astetta kylmempi kuin nykyään. Globaali 0,8 asteen lämpötilan nousu sulattaa Pohjoisnavan. 3 asteen lämpötilan nousu tuhoaa Amazonin sademetsän ja vapauttaa sinne varastoituneen hiilen tehden maapallon yhä lämpimämmän. Samoin 3 asteen nousu sulattaa Siperian turvesuot vapauttaen suuret määrät metaania ilmakehään kiihdyttäen lämpenemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että 3 asteen nousu johtaa vääjäämättä 4:n, 5:n ja 6:n asteen lämpötilan nousuun.

2 asteen lämpötilan nousu on se piste, jonka jälkeen ei ole paluuta ja olemme menossa sitä kohden.

Pankkijärjestelmän romahtaminen ja nykyinen kurssi kohti ekologista romahdusta johtuvat samasta syystä eli siitä, ettei toimintaa ole säädelty oikein. Hari näkee ratkaisun molemmissa tapauksissa samanlaiseksi; keskitetyt valtioiden toimet ja säännösten uudistaminen.

Taloudellisesti kyse on ekonomisti Sir Nicholas Sterniä lainaten siitä, että lämpötilan hallitsematon nousu voi leikata 20 % maailmantaloudesta lähimpinä vuosikymmeninä, kun lämpötilan nousemisen pysäyttäminen nyt maksaisi vain 3 % BKT:sta.

Jotta pahimmat skenariot eivät toteutuisi, on sivuutettava ilmiön kiistäjien viivyttely ja onnistuaksemme on maailma pelastettava vandaaleilta.

* * *

EU:n ympäristöministerit ovat Luxemburgissa vaatineet, että ensi vuonna solmittavassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa kehitysmaat vähentävät omia ilmastopäästöjään 15 - 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

EU:n vaatimuksen mukaan vähennykset laskettaisiin vertailemalla toteutuneita päästöjä siihen laskennalliseen päästömäärään, joka toteutuisi, jos mitään vähennystoimenpiteitä ei tehtäisi.

Myönteistä sinänsä on se, että ympäristöministerien kokouksessa pidettiin kiinni aiemmin esitetyistä vaatimuksista eikä kukaan vaatinut EU:ta ottamaan taka-askelia.

* * *

Päivä päivältä ilmastouutiset menevät vakavammiksi ja ilmastonmuutoksen hoitaminen näyttää vaativan entistä voimakkaampia toimia. Se vaatii entistä vahvempaa johtajuutta ja selkeälinjaisempaa strategiaa.

Näpertelyyn ei ole enää varaa, vaan muutokseen valmistautumiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään on ryhdyttävä, vaikka se tarkoittaakin taloudellisia menetyksiä ja kustannuksia. Pitemmällä aikavälillä tämän pakkosijoituksen saa takaisin.

Muutos vaatii myös meiltä kansalaisilta ymmärrystä, oivallusta ja uhraustakin. Ne poliitikot, jotka tekevät ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä meidän taloudellisen tilanteen kannalta haitallisia ratkaisuja ovat niitä vastuunkantajia, joita tämä aika vaatii.

Aikamme poliittiset sankarit eivät ole niitä, jotka kantavat meille lisää mammonaa ja kulutusjuhlia, vaan niitä, jotka karsivat niitä meiltä pois.

Me kuluttajat tietysti voimme karsia luontoa rassaavaa kuluttamista itsekin, mutta jos se ei riitä, on demokraattisen päätöksenteon kautta pystyttävä tekemään tarvittavat ratkaisut.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelinkin tätä lukemaan aloittaessani, että miten se nyt taas voi kiihtyä uusiin huippulukemiin kun vasta tuossa pari postausta aikaisemmin mittari oli jo pahasti punaisella. Vastaus oli sitten kuitenkin varsin looginen :)

Todella pelottavaa!

Vaiheinen kirjoitti...

Onhan tuo pelottavaa, kun vaatimukset uhkaavat karata käsisät sitä mukaa kun jotain tavoitteita saadaan asetettua. Mutta ei auta, homma on hoidettava.

Näissä tutkimustuloksissa ja asetettavissa tarvoiteprosenteissa näyttää olevan pieniä eroja ja päivittäin tulee uusia tietoja eri suunnasta. Eri asioita mittaamalla saavutetaan erilaisia tuloksia, mutta niille näyttää olevan yhteistä se, että kun tutkimuksia tarkennetaan, tilanne muuttuu yhä haastavammaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Oma kannanottoni autoteollisuuden päästörajoituksiin herätti keskustelua yksilön vapaudesta valita oma elintapansa. Itse asiassa kysymys on kuitenkin siitä, voiko yksilön vapaus ajaa yleisen edun edelle esimerkiksi silloin, kun on nähtävissä yksilöllisten valintojen vaikutus ilmastomuutoksen etenemiseen.

Vaiheinen kirjoitti...

Yksilöllä on vapauksia valita oma elintapansa, mutta se ei ole rajoittamaton vapaus. Yksi ajatus sanoo, että yksilön vapaus loppuu siihen mistä toisen alkaa.

Mitä autoiluun tulee, niin myös autottomilla on oikeus valita elämäntapansa ja voidaan ajatella, että ihmisillä on oikeus saasteettomaan ympäristöön. Autoiluun perustuvan elämäntavan valinta ei ole mikään itseisarvo eikä sellainen, jota ei voitaisi krisoida tai rajoittaa. Yksilöillä on olemassa voimakkaampi oikeuksia, kuten esimerkiksi rajoittaa sellaisia valinnaisia toimintatapoja jotka aiheuttavat terveysriskejä. Autoilu kuuluu tähän sarjaan.

Ilmastonmuutos on globaali ja yhteinen uhka sekä kaikkien terveydelle, että luonnolle yleensä. On siis aika selvää, että silloin voidaan ajatella niin, että siitä syystä voidaan jotain ihmisen toimia rajoittaa tai niihin voidaan kohdistaa taloudellisia ohjauskeinoja.

Yksilön vapaus reaalimaailmassa ei ole rajaton vapaus tehdä ihan mitä tahansa ihan kenelle tai mille tahansa.