Some day classic: Celluloid Heroes
Miksi monilla tuntuu olevan tarve tai ainakin salainen halu päästä kuuluisaksi tai muuten julkisuuteen? Otetaan nyt vaikka nämä pöhköt reality-sarjat. Se on jotenkin surullista, kun nuoret kertovat haluavansa julkisuuteen ja päästä touhun jälkeen vaikkapa "juontajaksi". Sekö on nykyään tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus?
Siispä sateisen sunnuntain kunniaksi tuli mieleen eräs rockin historian yllättävän aliarvostettu, vaikkakin kunnioitettu bändi ja heidän mainio kappaleensa Celluloid Heroes:
Englantilainen The Kinks perustettiin vuonna 1963 veljesten Ray ja Dave Davisin toimesta. Yhtyeen suosion huippu ajoittuu 1960-luvulle, jolloin he julkaisivat muunmuassa sellaiset hitit ja klassikot kuin You Really Got Me, Sunny Afternoon, Waterloo Sunset ja Lola.
Myös The Kinksin albumit ovat omassa sarjassaan klassikkoja. Alkuaikojen albumit kuten esimerkiksi debyyttialbumi The Kinks, Kinda Kinks, Kinks Kontroversy tai Face to Face saavuttivat myös listasuosiota. Kun The Kinksien albumeista puhutaan, täytyy mainita myös erinomainen brittiläistä maaseutua nostalgisoiva The Kinks Are the Village Green Preservation Society.
Yhtyeen aktiivinen levytysura on toistaiseksi kestänyt vuoteen 1996 ja sen jälkeenkin on julkaistu erilaisia kokoelmia. Viimeaikoinakin on ollut julkisuudessa puhetta siitä, että The Kinks tulisi vielä kerran.
Celluloid Heroes kertoo Hollywoodin kuuluisuusbusineksen julmemmasta puolesta. Kappale julkaistiin vuonna 1972 ja löytyy albumilta Everybody's in Show-Biz.
Kappale ei aikanaan saavuttanut kovinkaan suurta suosiota tai radiosoittoa, osin sen pituuden vuoksi. Tyypillisesti The Kinks-biisit ovat alle neljäminuuttisia kun Celluloid Heroes on levylläkin yli 6 minuuttinen. Kappale on kuitenkin pysynyt radiosoitossa varsinkin 70-ja 80-luvuilla varsin tasaisesti.
Suomessa Celluloid Heroes on tehty Juice Leskisen cover-versiona nimeltään Paperitähdet. Kappale löytyy Juice Leskinen Slam-yhtyeen albumilta Tauko I.
(Video on kuvattu Providencessa vuonna 1979. Lähde: YouTube.)
Tekstit
6 kommenttia:
Ai miten niin aliarvostettu? Täällä ainakin tulee säännöllisesti Kinksien kuuntelun tarve ;)
'You really got me'!
'Lola'!
'All day and all of the night'!
'Sunny afternoon'!
'A well respected Man'!
'Tired of Waiting'!
'Set me free'!
'Waterloo sunset'!
Klassikkoainesta kaikki :) + muutama muu. Ja on tuo läskisoosibiisikin aivan kunnon kamaa.
Kinks on tuttu bändi, on tullut hoilattua Lolaa ja Sunny afternoonia aikanaan.
Julkkis on uusin suosikkiammatti -mitään väliähän ei sillä ole, mitä tekee, kunhan pääsee julkisuuteen. Edes vähäksi aikaa.
Kohta varmaan yhteishaussa löytyy oma opinahjo tuleville julkkiksille.
tuttuja biisejä jotkut. hyvin tuttuja. kiitos nostalgiasta :)
Jep. Tuttuja nuo biisit ovat, niitä tuli kuunneltua nuorempana enemmänkin. Ja siten nostalgisia. Samalla tavalla kuin The Beatlesienkin biisit. Tai rollareiden. Tai The Beach Boysien.
Jotenkin osasin arvata, että tuo "aliarvostettu" kiinnittäisi huomiota :-) Ehkäpä pistin sen siihen siksi, että The Kinks on minusta sellaisessa sarjassa, jossa ovat nuo edellämainitut ja esimerkiksi vaikkapa The Who.
Tuo minusta näissä Big Brotherseissa sun muissa ihmetyttää eli miten kukaan luulee, että jossain suljetussa talossa viinaa juomalla ja sekoilemalla saavuttaa sellaisen osaamistason, että sillä olisi positiivisia merkityksiä urakehitykselle? Ehkä olen jotenkin kalkkis, mutta "julkkis" on suunnilleen yhtä mielenkiintoista kuin rikkaruoho mansikkapenkissä.
Mutta sehän on mielenkiintoista miten sen rikkaruohon saa pois sieltä mansikkapenkistä! Ja eikös tuollaisissa Bed % Booze ohjelmissa ole samasta asiasta kyse... Ainakin lööppien perusteella arvioituna.
Okei. Näen pisteen:-)
Onhan tuossa tavallaan - metaforatasolla ainakin - samasta asiasta kyse.
Pahoittelen, jos en osannut arvostaa rikkaruohoja tarpeeksi:-) Se on totta, että vaatii taitoa ja tietoa saada ne rikkaruohot sieltä penkistä pois. Varsinkin pysyvästi.
Lähetä kommentti