sunnuntaina, lokakuuta 12, 2008

Hätäapua

Euroa valuuttana käyttävät maat ovat luvanneet taata pankkiensa maksuvalmiuden. Lisäksi maat takaavat pankkien välisen lainanannon ensi vuoden loppuun asti.

Tällä siis yritetään lievittää pankkien välisten lainamarkkinoiden ovat hyytymistä, koska pankit eivät luota toistensa maksukykyyn. Keskiviikon huippukokoukseen mennessä maiden pitäisi kertoa miten paljon aikovat euroja tähän käyttää.

Päätökset vaikuttavat järkeviltä akuuttiin kriisiin. Pankkijärjestelmän kannalta olennaisen luottamuksen rakentamiseksi tuon pitäisi auttaa, mikäli pankkien keskinäinen rahan lainaaminen muuttuu riskittömäksi tai hyvin alhaisen riskin toiminnaksi.

Huominen näyttää miten tuo tepsii ja missä.

Mutta. Kaikkia talouden perusongelmia tuolla keinolla ei ratkota, vaan useampikin kysymys on vielä järjestämättä. Toivottavasti nyt tuo kuitenkin tasoittaa tietä asioiden maltilliselle hoitamiselle.

Tänään annettiin siis paketillinen laastareita hätäavuksi ja toivotaan, että verenvuoto lakkaa. Sen jälkeen on aika tutkia, mikä se varsinainen tauti olikaan.

* * *

Isossa kuvassa on paljon muutakin eli se mistä Sampsa kirjoittaa Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta-blogissa.

Kun tästä akuutista kaaoksesta selvitään, on syytä ryhtyä taas tarkastelemaan sitä, miten tämä talous oikeasti saadaan kestävän kehityksen tielle.

"Miljardin euron kysymys: kuinka väistämättömästä muutoksesta tehdään mahdollisimman kivuton?"
Muutos ei siis ole vielä ohi, vaan se on vasta alussa.

Sampsan postaus kannattaa lukea.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kiitos :)

Sun blogista kannattaa lukea kaikki. Hyvää juttua ja paljon.

Vaiheinen kirjoitti...

Kiitos myös itsellesi. Ja kiitos samoin.

Tuon nimenomaisen postauksen teema on sillä tavalla olennainen, että tuota asiaa on syytä oikeasti pohtia isomminkin niin kansalaisjärjestöissä kuin muuallakin.

Talouden kääntäminen kestävän kehityksen suuntaan ja jatkuvan kasvun logiikan leikkaaminen siitä on päivän päätteeksi konkreettinen asia, joka saa varmasti vastustusta ja koskettaa meitä kaikkia.

Silti se on tehtävä.