Shoppailua

Lontoo on myös ostosparatiisi, kuten kaikki muutkin suurkaupungit tai turistirysät.

Koska Vaiheisen matkustuslogistiikkaan ei kuulu ylimääräisten tavaroiden kuljettaminen maasta toiseen, tämän kertainenkin vierailu Oxford Streetillä keskittyi pelkästään levykauppoihin ja pelkästään niiden jazz-levyosastoihin.

Täsmäshoppailun kohteita oli tällä kiertueella peräti kaksi useampikerroksista viihdeparatiisia: HMV ja Zavvi. Kaupat ovat samalla kadulla, mutta jonkinlaisen kävelymatkan päässä toisistaan.

Molemmissa pelkästään jazz-osasto on suurehkon kotimaisen levykaupan kokoluokkaa ja valikoimat ovat erittäin kattavat. Ja jos haluttua levyä ei löytynyt, merkinnät pyysivät kysymään kassalta, jotta kyseinen levy voidaan tarvittaessa tilata.

Hinnoista sen verran, että normaalihintaisen jazz-levyn hinta oli 13-15 £ eli noin 16,40 - 18,90 €. Alennuksesta levyjä sai melkein kaikilla hinnoilla alkaen 1 £.

Koska ulkomailta ei kannata hankkia sellaisiakaan levyjä, jotka saa näppärästi hyvin varustetusta kotipaikkakunnan levykaupasta, mukaan tarttui muutamia teoksia, joita ei hyllyissä ole täällä päin näkynyt tai niitä ei ole ymmärtänyt edes etsiä. Seuraavassa kolme ensimmäistä otosta.

* * *

John Surman, Private City (1988)
Englantilainen John Surman on jazzin monitaituri muusikkona ja säveltäjänä. Hänen soittimiaan ovat saksofonit, bassoklarinetti ja syntetisaattorit. Surmanin sävellystyöt ovat free jazzin ja modaalisen jazzin alueella. Hänen oma levytysuransa alkoi vuonna 1968 ja jatkuu edelleen.

Vuonna 1988 tehty levytys Private City on Surmanin omista päällekkäin äänitetyistä improvisaatiosta tehty teos, jolla hän soittaa itse kaikki instrumentit. Levyn musiikki on alunperin kirjoitettu saman nimistä Susan Crown koreografiaa varten Sadler's Wells Royal Balletissa.

Levyn musiikki on hyvin maalailevaa, maisemallisen rauhallista ja esteettisesti kaunista. Tyylikkyys paistaa läpi eheän kokonaisuuden. Improvisaation maisemat ovat jopa klassissävytteisiä tai imevät vaikutteita kansamusiikin perinteestä. Levyn musiikissa syntetisaattoreiden käyttö tuo mieleen etäisesti Tangerine Dreamin syntetisaattorit yhtyeen varhaisemmilta vuosilta.

Vaikka Private City on tehty kaksi vuosikymmentä sitten, musiikki kestää aikaa. Oikeastaan ainoa, joka kuulostaa hieman vanhahtavalta on tuo syntetisaattori. Jostain syystä nimenomaan 80-luvulla tehdyssä musiikissa elektroniikalla tehdyt osuudet tuntuvat kuluvan ajan hampaissa.

* * *

The Necks, Townsville (2007)
Australialaisen The Necks yhtyeen uusin albumi Townsville on äänitetty livetaltiointina 15. helmikuuta 2007 Riverway Arts Centressä Thuringowa Cityssä, Australian Northern Queensland

The Necks on kokeellisen jazzin trio Sydneystä. Yhtye on aloittanut levytysuransa vuonna 1989. He kutsuvat itseään kulttibändiksi, jonka 14 albumia on myyty tuhansia kappaleita. Tästä huolimatta yhtye on hyvin tunnettu myös Euroopassa. Kokoonpanossa soittavat Chris Abrahams (piano), Tony Buck (rummut) ja Lloyd Swanton (bass).

Townsville on lähes 54 minuutin mittainen teos, siinä ei ole erillisiä kappaleita, vaan musiikki alkaa ja kulkee eteenpäin. Musiikki kulkee jossain jazzin, improvisaation ja ambientin välimaastossa. Trion yhteispeli on saumatonta ja rytmikkyys tuntuu kuin suurkaupungin hälinä kerrostalon katolta katsottuna. Se on kuin virtaa, joka toimii taustalla. Ehdottomasti levy, joka avautuu vasta useamman kuuntelukerran jälkeen ja toimii sitten hienosti.

* * *

John Coltrane Quintet, The 1961 Helsinki Concert (featuring Eric Dolphy) (2007)
Tiedossa oli ettei tämän vuonna 2007 julkaistun levytyksen tekninen taso voi olla erityisen loistelias eikä se sitä olekaan. Levytys on kansitekstien perusteella tehty radionauhoituksista, josta on täällä kotimaassa syntynyt pienoinen skandaalintapainenkin. YLE näet omistaa julkaisuoikeudet noihin radiohauhoituksiin, eikä koko konserttia ole edes lähetetty.

Itse levytys jakautuu kahteen osaan eli Kulttuuritalolla marraskuun 22. päivänä 1961 esitetyn keikan neljään biisiin ja kolmeen bonuskappaleeseen, jotka on äänitetty huhtikuun 1. vuonna 1960 Düsseldorfissa. Kulttuuritalon keikan kappaleista Impressions ja yli 20 minuutin versio biisistä My Favorite Things ovat ihan nautinnollista kuunneltavaa. Sooloista kuulee sen, että kahdella aikansa keskeisimmällä saksofonistilla eli John Coltranella ja Eric Dolphyllä on improvisointi kohdallaan. Muut Helsingin keikan muusikot ovat McCoy Turner (piano), Reggie Workman (basso) ja Elvin Jones (rummut).

Düsseldorfissa äänitetyt bonusraidat ovat itseasiassa Miles Davisin kiertueelta. Davis itse ei tällä nimenomaisella keikalla syystä tai toisesta soittanut, joten Coltrane vastasi yhdessä Davisin legendaarisen yhtyeen (Wynton Kelly (piano), Paul Chambers (basso) ja Jimmy Cobb (rummut)) kanssa soitosta. Kappaleista Walkin' toimii.

* * *

Myöhemmin on Vaiheiseen tulossa lisää.

Omat postauksensa ansaitsevat kaksi varsin tuoretta albumia eli Gilad Atzmonin Refuge ja Zoe & Idris Rahmanin Where Rivers Meet. Molemmat levyt ovat muusikoilta, jotka vaikuttavat nykyisellään Britanniassa, mutta joiden taustalta löytyy erilaisia etnisiä vaikutteita. Vaikuttavia levyjä siis.


(Kuvassa osa Zavvin jazz-osastoa nojatuoliryhmästä päin kuvattuna)