Strategiaa

Maailman talouselämä on sekaisin luottamuspulasta sekä pessimismistä ja Suomeen tuli Nobelin rauhanpalkinto. Samalla viikon yksi olennainen uutinen meinaa jäädä tämän melskeen varjoon.

Suomessa hallitus on päässyt keskiviikkona iltakoulussaan sopuun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian sisällöstä. Sen keskeisiä elementtejä ovat uutisen mukaan se, että energiankulutus kääntyy laskuun vielä tällä hallituskaudella ja uusiutuvalla energialla tuotetaan energiaa vuonna 2020 saman verran kuin ydinvoimalla.

Hallituksen linjauksissa vuoden 2020 energian loppukulutuksen tavoitteeksi asetettiin 310 terawattituntia ja sähkönkulutuksen arvioidaan pysähtyvän 98 terawattituntiin vuodessa. Teollisuus on koko energiapaletin epävarmin tekijä, vaikka hallituksen papereissa esimerkiksi koko sähkön kulutuksen kasvu kohdistetaan teollisuudelle.

Myös sähkön tuonnista halutaan päästä eroon.

* * *

On jo ennalta tiedossa, että hallitus esittää tuulivoiman lisäämistä vain 2 000 megawattiin. Se on jo lähtökohtaisesti alakantissa. Samalla hallitus ilmeisesti raivaa strategiassa tietä uusille ydinvoimalapäätöksille sekä uuden vesivoiman, kuten Vuotoksen, rakentamiselle. Täsmällisiä tuotantopäätöksiä nyt syntyneessä sovussa ei ole.

Kuten Greenpeace asian ilmaisee:"Pekkarisen johdolla valmistellusta ilmasto- ja energiastrategiasta on karsittu energian käytön tehostaminen ja uusiutuvan energian lisääminen niin vähiin, että jälleen uusi ydinvoimala saadaan näyttämään välttämättömältä."

Tältä koko valmistelu on näyttänytkin.

* * *

Sähkökulutuksen osalta hallituksen tavoitteiden suuntaisesti edetään jo nyt, ilmeisestikin hallituksesta riippumatta. Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan Suomessa kulutettiin sähköä syyskuussa yli 3 % vähemmän kuin viime vuonna ja se johtuu nimenomaan vähentyneestä teollisuuden sähkönkulutuksesta.

Kulutus siis laski, vaikka syyskuu oli hieman tavanomaista viileämpi.

Arvio koko vuoden sähkökulutukseksi nyt on runsaat 87 terawattituntia. Näihin lukemiin muuten ei vielä vaikuta mitkään taloudelliset taantumat, ei ainakaan jos hallituksen talouspuheita on uskominen.

Vaikka yhden kuukauden tilastojen perusteella ei pidä tehdä liikoja johtopäätöksiä, voidaan päätellä ettei se kulutuksen aleneminen ole mikään mahdottomuus esimerkiksi vuositasolla. Hallituksen strategisia linjauksia voidaan siis arvioida myös sitä vastaan, että ne ovat itseasiassa varsin vaatimattomalla tasolla.

* * *

Samaan aikaan toisaalla. Sekä Greenpeace että Suomen Luonnonsuojeluliitto vaativat Suomen hallitusta lopettamaan EU:n ilmastotavoitteiden vesittämisen.

Suomi on siis toiminut jarruna ja vesittäjänä EU:ssa, kun pitäisi oikeasti pyrkiä etsimään kunnianhimoisia tavoitteita erittäin vaativaan ongelmaan. Tällainen meno ei ole kunniaksi Suomelle, sillä ilmastonmuutoksen myötä muutoksen tuulet ovat pyyhkimässä pitkin Eurooppaa.

* * *

Anekdootti sinänsä, mutta varsin nolo kömmähdys sattui EU:n ympäristövaliokunnan ilmastopaketin käsittelyssä. Valiokuntaan tuotiin erilaisia tavoitteiden vesitysehdotuksia mm. suomalaisen konservatiiviedustaja Eija-Riitta Korholan (kok.) toimesta. Siitäkin huolimatta, että hän on halunnut profiloitua nimenomaa ympäristöpoliitikoksi.

Nyt on siis käynyt ilmi, että näitä lievennysehdotuksia on laadittu Euroferin eli European Confederation of Iron and Steel Industries-organisaation välineillä. Kyse on siis rauta- ja terästeollisuuden edunvalvontajärjestöstä, jonka ehdotuksilla europarlamentaarikkomme ratsastaa.

Lopputulema oli kuitenkin se, etteivät vesitysehdotukset menneet läpi ja valiokunta haluaa esimerkiksi rangaistuksia niille jäsenmaille, jotka eivät pysy yhteisesti asetetuissa päästökiintiöissä.

Hävinneet aikovat kuitenkin yhä jatkaa jarruttamista ja vesittämistä. Se vain osoittaa, etteivät kaikki näköjään vieläkään ymmärrä millaisten haasteiden edessä tässä oikeasti ollaan. Nyt ei oikeasti ole enää aika pelleillä näennäisratkaisujen ja joidenkin tahojen lyhytaikaisten taloudellisten intressien perässä juostujen kikkailujen kanssa.