Blogismia

Kiva vaakuna, eikö?

Viime päivinä on näköjään tullut kirjoiteltua aika reipas määrä postauksia. Asiaa on kaiketi ollut tai sitten ei. Sanottavaa ainakin.

Blogin kirjoittaminen osaa olla koukuttavaa, mutta myös opettavaa. Kirjoittaminen on nimittäin yksi oppimisen muoto. Kirjoittamalla jäsentää asiat eri tavoin kuin silloin, jos antaa tajunnanvirran vain viedä. Maailman asioita yhdistelee ja tiivistää kokonaisemmiksi kuin pelkästään yksittäisiä uutisia lukemalla muuten tapahtuisi.

Kirjoittamiseen voi ottaa myös erilaisia strategioita kuten uutisvirran seuraaminen ja kiihkeimpien asioiden kaivaminen sieltä. Tässä blogissa toimitaan varsin usein niin, että poimitaan netin valtavasta uutisvarastosta mielenkiintoisia asioita yhdistellen ja johonkin järkevään kommentointiin pyrkien.

Toisaalta voi kirjoittaa ihan oman pohdintansa perusteella ilman mitään erityisiä lähdeviittauksia luottaen omaan intuitioonsa. Aina ei tarvitse linkityksin osoittaa lukeneisuuttaan.

Lähipäivinä tahtiin tulee muutos, ainakin hetkeksi. On ihan välttämätöntä mennä katsomaan millainen jengi tuollaista vaakunaa itsellään pitää.

Mutta ennen sitä tulee vielä jotain...