Vihreitä työpaikkoja

Yhdysvalloissa on laskettu, että 100 miljardin dollarin strateginen investointi uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen voi luoda maahan noin 2 miljoonaa uutta ja hyvin palkattua työpaikkaa.

Se on neljä kertaa niin paljon kuin sama investointi öljyteollisuuteen tuottaisi.

Nk. Green Recovery-ohjelmassa on kuvailtu myös kuinka tuo 100 miljardin dollarin sijoitus voitaisiin tehdä eli 50 miljardia verotuksellisiin keinoihin, 46 miljardia valtion suorien investointien kautta ja 4 miljardia dollaria lainatakauksiin.

* * *

Tällä hetkellä velaksi eri tavoin elänyt yhdysvaltalainen talous on toki sellaisessa tilanteessa, jossa se joutuu ottamaan huikeita summia lisää velkaa rahoittaakseen pohjimmiltaan Wall Streetin ahneudesta johtuvan pankkikriisin seurauksia.

Arvio roskapankin perustamisesta aiheutuvista kuluista on peräti 700 miljardia dollaria tai jopa enemmän. Edes Yhdysvalloilla ei ole tuollaisia summia missään valtion kassakaapissa, vaan käytännössä valtio laskee liikkeelle uusia joukkovelkakirjalainoja.

Näitä arvopapereita ostavat sitten sijoittajat, jotka uskovat Yhdysvaltojen kykenevän tulevaisuudessa maksamaan velkansa tulevaisuudessa kerättävillä veroilla.

Kuvio on siis entinen eli veronmaksajat tämänkin sotkun maksavat. Talouden lainalaisuudet eivät edelleenkään ole muuttumassa.

* * *

Jos nyt palaa takaisin tuohon Green Recovery-ideaan, niin siinä on pankkikriisin hoitamiseen verrattuna sellainen olennainen ero, että se luo veronmaksukykyä. Tosin pankkikriisin hoitamatta jättäminen veisi mittavasti työpaikkoja mennessään.

Joka tapauksessa murros on nyt laajempi kuin pelkästään pankkijärjestelmän ongelmien oikaiseminen. Pankkijärjestelmän lisäksi myös ympäristöongelmat ovat tulossa myös taloudellisiksi ongelmiksi. Silloin olisi silkkaa hölmöyttä olla huomioimatta niitä taloudellisia mahdollisuuksia, jotka kestävä kehitys toisi tullessaan.

Se tosin ei onnistu ajattelemalla taloutta ja ympäristöä pelkästään peruutuspeilin kautta, vaan tekemällä määrätietoisia valintoja kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Ehkä aina ei kannata edes pyrkiä tilanteeseen, joka vallitsi ennen murrosta, vaan siitä eteenpäin.

* * *

Miten on? Onko Suomessa edes yritetty ajatella aidosti vaihtoehtoisia skenarioita tässä mielessä? Vai tyydymmekö vain siihen samaan halvan ja keskitetyn energiantuotannon turvaamiseen, mitä tähän mennessä on jankutettu ainoaksi oikeaksi strategiaksi?

Meillä Suomessa olisi nyt aidosti mahdollisuus tehdä todellinen suunnan muutos, sillä metsäteollisuuden rakennemuutos merkitsee merkittävää rakennemuutosta myös energian kulutuksessa. Suljetut paperitehtaat kun energiaa eivät juuri tarvitse. Muutenkin bulkkiteollisuus pakenee globalisoituvaan maailmaan.

Metsäteollisuuden rakennemuutos sattuu sekin ajallisesti samaan aikaikkunaan eli niihin vuosiin, kun meidän on tehtävä oikeasti päätöksiä ja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Julkisen keskustelun perusteella tosin näyttää pahasti siltä, että hallitus valmistellessaan pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa nojaa vanhaan kavaan ajaessaan lisäydinvoimaa. Se olisi mahdollisuuden hukkaamista.

* * *

Energiateollisuuden puheet vähintään kolmesta ydinvoimalasta tai siitä, että ydinvoimaa täyty rakentaa myös vientiin, ovat kaiketi osa painostusstrategiaa. Eivät välttämättä aitoa yhteiskunnallista tarveharkintaa.

Olisi oikeastaan aika typerää rakentaa sähköntuotannon kapasiteettia tänne kauas pohjolaan, jotta voisimme sitten ryhtyä myymään sitä matkan päähän Eurooppaan. Sellainen idea ei ihan oikeasti istu innovaatioihin ja korkeaan jalostusasteeseen pyrkivään teollisuusmaahan.

Sellainen strategia ei edes luo edes työpaikkoja tai tuskin ainakaan samassa suhteessa mitä vihreämpi strategia loisi.