Katsottuja haasteita
Blogistanissa kierreltyä tuli törmättyä pariinkin haasteeseen.
Otetaan ensin törmäys Ze Kerawachin haasteeseen:
"Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!"
Tällä kertaa hieman jotain muuta eli ei niitä hittejä, vaan vähemmän TV:stä tuttuja, mutta ainakin täällä sitä enemmän digattuja biisejä:
Tom Waits: Buzz Fledderjohn
Orphans triplan ensimmäiseltä levyltä Brawlers löytyvä biisi on julkaistu aikaisemmin Hold On-singlellä. Toimii kuin staattinen sähkö. Hiljaa, mutta varmasti.
Stefano Bollani kvintet: Per scordarti di me
Biisi löytyy vallan erinomaiselta I Visionari-levyltä. Petra Magonin laulu nyt vaan on viettelevää. Ei voi mitään, olen hiljentynyt.
Joni Mitchell: God Must Be A Boogie Man
Mitchellin Mingus-albumilta löytyvä biisi toimii tasolla kuin tasolla ja Jaco Pastoriuksen bassottelua ei voi ihan heti unohtaa.
Tangerine Dream: Indian Summer
Ihan vaan siksi, että viime kesä ei tosiaankaan ollut intiaanikesä, Tangerine Dreamin Green Desert-albumin biisin kuunteleminen pistää kaipaamaan jonnekin kaktusten väliin aavikolle kainalossa kasa Tex Willereitä.
Tom Waits: Shake it
Real Gone-albumin biisi toimii kuin vahvistimeen kytketty herätyskello uimahallin peltikaapissa. Shake it.
Okei. Waits on mukana jopa kahdella biisillä. Selitys on se, että viimeisen 3-4 viikon kuuntelutilastojen perusteella olisi pitänyt varmaan pistää kaikki 5 biisiä jostain kohtaa Waitsin tuotannosta. On tullut soitettua sitä matskua läpi alusta loppuun ja takaisin. Muutamien poikkeamien helmet ovatkin sitten tuossa listalla.
* * *
Ja koskapa Ze oli antanut haasteen muuttua matkalla muotoon "Sinä, joka tämän luit, olet nyt haastettu mukaan", kytketään tähän postaukseen vielä toinen törmäys haasteeseen eli Halo Efekti oli saanut kiinni vierailusta blogissaan ja viesti:
"Näinpäs sinut ! Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin ! Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat. Ja kommentoida voi / saa/ pitää/ täytyy vaikkei omaa blogia olisikaan !"
Eli siitä nyt sitten vaan.
(Kuvassa Petra Magoni. Kuva: Paolo Soriani, lähde: http://www.petramagoni.com/)
Tekstit
7 kommenttia:
Hairahduin tänne Kervån kommenttilooran kautta, nyt tuli sitten velvoite sanoa jotakin.
Valitsen aiheeksi Joni Mitchellin ja Jaco Pastoriuksen: Kuuntelin hiljattain Jonin liveä Shadows and Light (1980), joka repesi minun korvaani liikaa diibadaabajatsiksi, mutta Jaco järäyttää kyllä monella kappaleella.
Viiden listalle poimin itse kevyttä poppiskamaa, joskin 25-35 vuoden takaa.
Kommentoin kun kerran on pakko. Sinulla on mukava blogi ja tähdellisiä aiheita :)
jaa-aa, sehän nyt on tullut aivan ilmeisesti selväksi että täällä minä notkun. Aktiivisin kommentoija ilmeisesti?
Sebastian Nybergin Svart och vitt sarjakuvablogissa taannoin lukijoita syyllistettiin: "Att läsa någons blogg utan att kommentera i den är som att gå på middag utan att tala med värdinnan. Skäms."
Onneksi täällä ei niin painostavia olla...
varapygmi:
Mitchellin tuotanto on hieman vaihtelevaa. Tuo Mingus on tehty 1979, Charles Mingusin kuoleman aikoihin ja itseasiassa jäi viimeiseksi musiikilliseksi projektiksi, johon osallistui. Jaha, täytyypä käydä katsomassa poppiskamaa ko. genren kulta-ajoilta:-)
Alvari:
Kiitos. Pakkoja on niin monenmoisia nykyään:-)
Halo:
Notku vaan:-) Enpä ole tarkistanut, mutta saatat hyvinkin olla aktiivisin. Tai sitten kisa lepiksen kanssa on vankka:-)
Reijo:
Ei se ole mikään häpeä, vaikka tänne ei kommentteja jättäisikään. On kiva, jos kommentoi, mutta ihan oman fiiliksen mukaan. Niin tulee hyvä.
Oops, nyt taisin minäkin jäädä kiinni, aika pitkään olen kyllä minäkin jo täällä notkunut, ennekuin käry kävi. ;)
Haa, narahdit siis:-) Vaikka eipä siinä notkuilemisessakaan mitään vikaa ole. Siitä vaan...
Lähetä kommentti