Mediakritiikkiä

Kuopion piispa Wille Riekkinen kritisoi YLE Uutisten mukaan piispainkokouksessa mediaa siitä, että ne ovat ottaneet uuraanikaivoshankkeiden uutisoinnissa postikonttorin roolin. Hänen mukaansa media on juossut kiltisti uraanikaivoshankkeita puuhaavien palkkasotureiden perässä ilman lähdekritiikkiä. Piispan mukaan postikonttorijournalismia harjoitettaessa uuraanihankkeiden vaaroja on vähätelty ja tilannetta on seurattu pitkälti kaivosalan edustajien pillin mukaan tanssien.

* * *

Kovaa puhetta piispalta.

Ydinvoimabusiness on kovaa ja isoa liiketoimintaa. Kysessä ovat suuret rahat, joissa kansalaisten ihmisoikeuksia ei maailmalla aina ole jätetty polkematta. Ydinvoimasidonnaisissa hankkeissa ovat liikkeellä myös lobbareiden, viestinnänsuunnittelijoiden ja suhdetoiminta-ammattilaisten joukot.

Mitään kiveä ei jätetä kääntämättä positiivisen julkisuuskuvan ja myönteisten viestien rakentamisessa.

Kansalaisjärjestöillä on suuryhtiöihin verrattuna käytössään minimalistiset rahalliset resurssit ja joskus rajallinen ammatillinen osaaminen viestiä omista näkemyksistään, vaikka hankkeita vastustaisikin mittavat väkijoukot.

Tällaisessa tilanteessa median rooli kolmantena valtiomahtina korostuu. Sen pitää pystyä näkemään lobbareiden näyttävän ja uskottavan mainosmateriaalin taakse ja kyetä kyseenalaistamaan median eteen marssitettujen ydinvoimayhtiöiden omien asiantuntijoiden lausuntoja ja suostuttelupuheita.

Jos media toimii Riekkisen kuvaamalla tavalla, on myös median perustehtävä hukattu ja media on muuttunut vahtikoirasta paijattava puudeliksi.

* * *

On erittäin naivia ajatella, että ainoa asiantuntemus ydinvoimateollisuuden asioista olisi yhtiöissä, joiden intresseistä on kyse.

Ei voi yksinkertaisesti olla, koska jokaisessa ydinvoimapäätöksessä on myös moraalinen näkökulma. Niin on ollut Albert Einsteinin ajoista ja niin on vastaisuudessakin. Ja moraali on nimenomaan se asia, josta yhtiöt eivät juuri mitään - tai ainakaan järjellisesti perustellen - puhu.

Lisäksi ydinvoimateollisuus on hyvin kansainvälistä. Mikäli puolueettomaksi laskettavaa asiantuntemusta ei Suomesta löydy, maailmalta varmasti löytyy. Asiantuntijoiden löytymisessä on siis kyse vain viitseliäisyydestä.

* * *

Suomessa on käynnissä mittava ja massiivinen lobbaus sen eteen, että tähän maahan saisi rakentaa jopa kolme uutta ydinvoimalaa tai niin monta kuin voimayhtiöt sattuvat haluamaan. Poliitikot ovat puhuneet yhdestä tai kahdesta, mutta ydinvoimayhtiöt haluavat avata portit vapaalle voimaloiden rakentamiselle ja täydellisen ydinvoimaparatiisin toteuttamiselle maassamme.

Suomalaista mediaa ei voi kehua erityisesti kriittisestä suhtautumisesta suuryrityksiin ja niiden tekemisiin. Poliitikkojen jo tähän mennessä nyökyttelemät yksi tai kaksi ydinvoimalaa ovat valtalehdistössä menneet kritiikittä läpi. Ainakaan toistaiseksi eiliset Fortumin pääjohtaja Mikael Liliuksen ydinvoimapuheet eivät ole herättäneet kriittistä otetta valtamediassa.

* * *

Ydinvoimateollisuus ei ole läheskään ainoa yhteiskunnan osa-alue, jossa media ui myötäkarvaan erilaisten suurten taloudellisten intressien vesissä. Kehittyvien Maakuntien Suomen vaalirahoituksesta, jossa itse vaalirahoituksen osalta oli kysymys taskurahoista, syntynyt kohu oli poikkeuksellinen irtiotto suomalaiselta medialta.

Joku oli hereillä jostain syystä ja asia sai ansaitsemansa julkisuuden, joka sitten politisoitiin teatteriksi lähes välittömästi.

* * *

Mitähän siitäkin pitäisi päätellä, että esimerkiksi ydinvoima-asioissa järkevintä kritiikkiä esittää diplomi-insinöörien ja insinöörien Tekniikka & Talous?