Ketä kiinnostaa?

Joskus sitä ihmettelee, miksi jotkut asiat eivät ota tullakseen poliittiselle agendalle.

Siispä kertauksen vuoksi asia, johon poliitikkojen pitäisi kiinnittää huomiota eikä hössöttää jostain pääministerin naisystävän autolla ajelemisesta.

Siis. Suora sitaatti päivän HS:sta:

Ihmiskunta alkaa tänään elää yli varojensa, sillä kaikki luonnon tänä vuonna tuottamat luonnonvarat on nyt kulutettu. Ruokaa, puutavaraa ja kalakantoja kulutetaan 40 prosenttia enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan.

Me rikkaat suomalaiset emme ole tähän ilmiöön yhtään syyttömiä, sillä meidän ekologinen jalanjälkemme on maailman kolmanneksi suurin.

Sitaatti Suomen ympäristökeskukselta:

Suomen luonnonvaroja on suuren pinta-alan vuoksi henkeä kohden laskettuna varsin paljon. Tästä syntyy helposti väärä mielikuva, että Suomen luonnonvarojen kulutus ja hiilidioksidipäästöt olisivat kohtuullisia. Global Footprint Networkin laskelmien ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tarkistuksen mukaan suomalaisilla oli vuonna 2006 maailman kolmanneksi suurin ekologinen jalanjälki.

Lisäksi tilanne on jatkuvasti pahenemaan päin, sillä luonnon rajat tulevat tänä vuonna ennätysaikaisin vastaan.

Tälle asialle pitää oikeasti tehdä jotain. Politiikalla, taloudella, teollisuudella, kuluttajilla ja kansalaisjärjestöillä on asiassa yhteiset avaimet käsissään, jos vain tahtovat.

Mitään uutta teknologiaa ei tarvitse kehittää, uutta ydinvoimaa ei tarvitse rakentaa, hajakeskitettyjä kaupunkisuunnittelumalleja ei tarvitse toteuttaa eikä muutenkaan jahkailla minkään massiivisten organisaatiokaavioiden tai infrastruktuurikuvioiden kanssa.

Asenteiden ja ymmärryksen suhteessa talouteen ja kuluttamiseen pitää muuttua. Säästämiseen ja luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön perustuvan toiminnan pitää läpäistä kaikki em. kerrokset. Kuluttaja osaa säästää aina kun hinta kohoaa tai tulot putoavat. Miksi sitten poliitikot eivät ymmärrä säästää, vaan tukevat virheellistä politiikkaa usealla suunnalla?

Politiikka tuntuu olevan tällä hetkellä eniten pihalla ja koomaa muistuttavassa olotilassa, siinä missä talouselämä ei oikein tiedä miten olisi viisainta hyötyä edessä olevista muutoksista ja murroksesta. Kansalaisjärjestöissä on selvästi enemmän mielenkiintoa ja aktiivisuutta asialle kuin virallisessa politiikassa.

Pika- ja paikallisjunat helvettiin kiihdyttävät. Ketä kiinnostaa?