ISEW

Uusimmassa Tiede-lehdessä on DI Kalevi Rantasen juttu teknologian kehityksestä ja innovatiivisuudesta eri aikakausina.

Eräät tutkijat sijoittavat teknisen kehityksen huipun jonnekin 1870- ja 1880-luvuille. Nykyisen kehityksen tutkijat arvioivat johtavan siihen, että 2020-luvulla innovatiivisuuden suhteen pudotaan keskiajan tasolle.

Jutussa kirjoitetaan myös siitä, ettei kehityksen arviointi yksittäisten keksintöjen pisteyttämisellä ole kaikista paras tapa arvioida kehitystä. Tekniikasta kokonaisuutena kertovat ekologinen jalanjälki ja ISEW-indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare). Ne huomioivat myös teknologian käytämisen haitat.

ISEW:ssä on kyse hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta mittarista. Se on vastaveto BKT:lle, jota yhteiskunnassa yleisesti käytetään hyvinvoinnin synonyyminä, vaikka se mittaa pelkästään tuotannon aikaansaamaa arvonlisäystä.

Amerikkalaisten Herman Dalyn ja John Cobbin vuonna 1989 esittelemä ISEW lähtee liikkeelle yksittäisen ihmisten kulutuksesta sekä hyvinvointia lisäävien ja vähentävien tekijöiden huomioimisesta.

ISEW:ssä asukasta kohden painotettuun kulutukseen lisätään mm. kotitaloustyön arvot sekä muut julkiset hyvinvointipalvelut. Siitä vähennetään ympäristöhaitat ja muut hyvinvointia alentavat tekijät kuten esimerkiksi kestokulutustavaroiden osto, työmatkojen pidentyminen, erilaisten elinympäristöjen häviäminen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö. Lisäksi vähennetään pitkävaikutteisten ympäristövaurioiden arvot kuten kasvihuonekaasupäästöt. Näin saadaan lukema, joka kuvaa hyvinvointia kulloisellakin ajanhetkellä.

Hallintotieteen tohtori Jukka Hoffrén Tilastokeskuksesta on 2000-luvun alussa laskenut Suomen BKT- ja ISEW-indikaattorien kehityksen vuosina 1960-2000 Suomessa.

Kuvaajista huomaa, että BKT on maassamme kasvanut vauhdilla, mutta hyvinvointi junnaa paikallaan tai itseasiassa hiljalleen hiipuu. BKT ja ISEW-käyrät kasvoivat Suomessa suunnilleen samaa tahtia vuodesta 1975 vuoteen 1985, jonka jälkeen vain BKT on kasvanut ISEW:n pudotessa 1970-luvun alkupuolen tasolle.

* * *

Poliittisesti on varomatonta tehdä päätöksiä pelkästään BKT:n varassa. BKT kun ei näytä oikein kuvaavan minkäänlaista hyvinvointia eikä ota huomioon taloudellisen toiminnan haittapuolia mitenkään.

Tietenkin on miellyttävämpää tehdä politiikkaa BKT:n kasvukäyrää tuijottamalla, koska ajatteluun ei tarvitse tuoda epämiellyttäviä elementtejä kuten ympäristökuormitusta. Meidän on kuitenkin pakko ottaa päätöksenteossa huomioon nuo elementit ja tehdä sen mukaista politiikkaa. Maapallolla kun ei ole jatkuvasti kasvavaa määrää jaettavaa.

Kulutukseen perustuvaa jatkuvaa kasvua ei voi oikein luvata eikä se ainakaan lisää hyvinvointia, vaan pikemminkin laskee sitä. Meidän olisi siis syytä muuttaa sekä käsitystämme että elämäntapaamme suhteessa kuluttamiseen.

Poliitikoille esimerkiksi ekologinen jalanjälki tai ISEW tarjoavat eräitä työkaluja tämän hahmottamiseksi ja suunnan määrittämiseksi.

Mistä löytyy se poliittinen johtajuus ja rohkeus, joka tarvitaan tämän ajattelutavan uudistamiseksi?