Nyrjähdyksiä #24
Joskus sitä on aidosti vihainen, kärttyisä, angstinen tai muuten vaan pahoillaan. Aiheesta tai sen vierestä. Itselleen tai muille. Vanhoista asioista tai jostain muusta.
Se ei ole kuitenkaan hyödyllistä, kehittävää eikä johda mihinkään. Siksi vihan tunteet eivät koskaan kannata, vaikka eipä ihminen niitä karkuunkaan pääse.
Oma kysymyksensä on oikeastaan se, voiko viha itse asiassa olla koskaan erityisen oikeutettua vai onko kyseessä vain ihmisen primitiivinen tunne. Luulen, että pelkästään jälkimmäistä.
On tietysti kategoria asioita, joista ei oikein voi muuta olla kuin vihainen. Jos Myanmarin eli Burman sotilasjuntan kenraali sattuisi tulemaan toimistooni, olisi kenties vaikea pyrkiä edistämään rauhanomaista rinnakkaineloa hallinnon kanssa, joka ei vieläkään suostu päästämään avustustyöntekijöitä maahan. Maahan, jossa arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä on hätäavun tarpeessa ja sotilasjuntan "kerätkää vihanneksia" -ohjeiden varassa.
Mikä on se pimeä puoli, joka saa nämä juntat käyttäytymään kuin idiootit?
Tekstit
3 kommenttia:
Olen eri mieltä. Minusta on tärkeätä tuntea myös vihaa, vaikka se ei johtaisi mihinkään. "Vihaan epäoikeudenmukaisuutta!" voi saada aikaan muutosvastarinnan, halun tehdä jotain vääryyksien korjaamiseksi. "Vihaan sinua!" ei kenties johda mihinkään hyvään, vaikka voihan sekin olla suhteen kannalta hyvä että vedetään ikävät asiat kerralla pöydälle.
Kaikista tunteista löytää sen masentavan puolen, että ne eivät hyödytä. Katkeruus on turhaa, katumus samaten - mitä sitä menneitä vatvomaan kun ei niille kuitenkaan voi mitään. Jos hyvin käy, viha aukaisee sopukoita jotka ovat olleet ihan turhaan ja liian kauan kiinni. Ihmisestä itsestä riippuu, miten hän pystyy käsittelemään tunteensa ja niiden käsittelystä koituvat tapahtumat. Uskon siis, että on hyvääkin vihaa.
Almamaria
Hyvä. Olen erimieltä ja samaa mieltä. Ja kenties hieman epäselvä. Samaa mieltä olen siitä, että vihan tunne, raivo, suuttuminen voi olla ilmaa puhdistava tekijä, jos se kanavoituu oikein ja on oikeudenmukaisuuden kautta perusteltua. Epäoikeudenmukaisuuden vihaaminen on sanan jossain merkityksessä perusteltua.
Se mitä tarkoitan on viha. Siis VIHA. Kun vanhat haamut tulevat 20 vuoden takaa jälleen kiusaamaan ja yhä uudelleen kiusaamaan, tuntee pelkästään vihaa. Sillä tavalla perimmäistä tunnetta, joka ei lähde pois eikä ole mitenkään perusteltavissa. Vihaa ilman, että suostuu edes kuuntelemaan mistä on kyse. Se ei tarvitse olla raivoa, ei suuttumusta, mutta se on täysin mustaa. Sitä tarkoitan vihalla. Se on sitä vihaa, joka nakertaa sielua ja ydintä. Kenties siinä on katkeruuden mausteet mukana. En usko, että on olemassa mitään hyvää tällaista vihaa.
Kaikki tunteet eivät ole hyödyttömiä. Rakkaus on aina lähtökohtaisesti hyödyllistä. Se tuottaa jotain positiivista ja eloisaa.
Totta. On ihmisestä hyvin paljon kiinni, miten hän pystyy käsittelemään näitä tunteita ja kanavoimaan ne voimavaroiksi tai resurssisyöpöiksi.
olen sama mieltä ku muut :D
Lähetä kommentti