Vieraantuminen

Joskus sitä kysyy itseltäänkin, onko todellisuus se mitä itse ajattelee vai liihotteleeko ajatus jossain taivaan takana.

Ja puffff... Jostain löytyy aina joku taho, joka paiskoo hienoja ideoita ilman jalansijaa maankamaralla.

Tämän päivän oudoin stoori on todennäköisesti Kalevi Sorsa -säätiön raportti, jossa ehdotetaan ylimääräistä veroa niille, jotka hyötyvät yliopistotutkinnostaan tienaamalla valmistumisen jälkeen keskimääräistä paremmin. Idean mukaan opiskelijan tulisi osallistua opintojensa kustannuksiin erityisen "maisteriveron" muodossa. Kyseessä olisi opintojen jälkeen maksettava vero, ei lukukausimaksu.

Koko ajatus on irti reaalimaailmasta monestakin syystä.

Ensinnäkin siksi, että Suomessa on armoton progressiivinen verotus, joka on koulutuksesta riippumatta ihan yhtä julma/oikeudenmukainen kaikkia tuloa saavia kohtaan. Siis reilun epäkohtelias vero.

Toisekseen siksi, että moni yliopistotutkinnon suorittanut on koko työuransa palkkakuopassa esimerkiksi paperiliittolaisiin nähden. Kysykää vaikka lastentarhanhoitajilta tai kirjastoihmisiltä. Koko idean kohdentamisessa kategorisesti yliopistosta valmistuneisiin ei ole yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista.

Kolmanneksi. Onko tässä maassa tarkoitus kannustaa sivistykseen vai ei? Jos ei, niin säädetään sitten tällainen "maisterivero" ja tehdään opiskelemisesta vielä nykyistäkin kannattamattomampaa. Jos sillä on oikeasti väliä, pyritäänkö koulutuksen ja sivistyksen kautta menestymään, on siitä oltava myös myöhemmin myönteisiä taloudellisia seuraamuksia. Jo nykyäänkin esimeriksi tutkijan uralle pyrkivä (ihan alasta riippumatta) joutuu varautumaan pitkään taloudelliseen ahdinkoon. Ihan vain tieteen vuoksi.

Jos koko ideassa on lopulta kyse tulo- ja koulutussidonnaisesta verosta, niin ensinmainittu progressiivinen verotus pitää huolen jo nyt siitä ettei liiallinen tulojen kahmiminen yliopistokoulutuksellakaan erityisesti himota. Pelkästä yliopisto-opiskelusta rokottaminen taloudellisesti johtaisi tielle, jolta ei hyviä asioita löydy.

Kun sitten "maisteriverosta" ajatellaan siten, että se pitäisi toteuttaa niin ettei luoda lisäveroa, vaan maisterivero pitäisi toteuttaa siten, ettei koulutettujen verotaakka kasva, on realismi jälleen hakusessa. Ei ole mekanismeja, jolla jotain tällaista varmistettaisiin.

Sitä paitsi. Mikä korporativistinen ajatus on sen takana, että kyseessä on nimenomaan "maisterivero"? Miksi se yksinkertainen periaate ei riitä, että tulojen mukaan verotetaan? Ilmeisesti tulojen lisäksi ehdotuksessa halutaan jakaa ihmisiä koulutuksen mukaisesti ryhmiin ja palautella luokkayhteiskuntaa?

Eläkkeelle jäävä Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ilahtuu siitä, että yliopistojen rahoituspohjaa voitaisiin laajentaa esimerkiksi lukukausimaksuilla. Lukukausimaksut olisivat yksi sosiaalisen erottelun väline. Jo nyt vanhempien koulutustaso ennustaa lapsen tulevaa koulutusuraa kohtuullisen hyvin. Lukukausimaksupolitiikka sulkisi oven - lahjakkuudesta viisveisaamatta - osalta kokonaan.

Niin. Kysytään nyt sitten sekin, että miksi erityisesti "maistereiden" pitäisi kustantaa koulutusjärjestelmästä jollain tavalla enemmän? Eikö siitä hyödy muka ne ammattikoulutetut tai ammattikorkeakoulusta valmistuneet?

Yhteenvetona: ehdotuksen kunnianhimoiset tavoitteet oikeudenmukaisuudesta, kannustavuudesta tai tehokkuudesta eivät toteudu ehdotuksen kautta.

* * *

Tehdäänpä sitten toisenlainen ajatuskoe.

Säädetään "vapaamatkustajavero" niille, jotka eivät ole kouluttautuneet, mutta tienaavat hyvin ja käytetään näin saadut varat koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

Ai, ei ole oikeudenmukaista siksi, että he eivät ole käyttäneet niitä palveluita? Ehkä niinkin, mutta he hyötyvät siitä mitä koulutuksella ja sivistyksellä on tähän maahan ja yhteiskuntaan saatu aikaiseksi.

Koulutuksella ja osaamisella tunnetusti pystytään parantamaan tuottavuutta yms., miksi sitten verotuksella ei siihen haluttaisi kannustaa?

Tarkkasilmäinen huomaan koko logiikassa pahoja puutteita. Asia on sama myös "maisteriverossa", vaikka kuinka kansainvälisesti vertailtaisiin.

Jos jossain hölmöillään, niin meidän ei ihan oikeasti tarvitse.