Enpä nyt tiedä

Nuorisoasioista vastaava kulttuuriministeri Stefan Wallin (r.) kertoo, että äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen kunnallisvaaleissa selvitetään. Hän pitää selvityksiä tarpeellisina tilanteessa, jossa nuorten ikäluokkien äänestysaktiivisuus on, ensikertaa äänestäneitä lukuun ottamatta, keskimäärin noin 10-15 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin muiden ikäryhmien.

Uhkana on kunnanvaltuustojen keski-iän nouseminen entisestään ellei nuoret pääse entistä aikaisemmin vaikuttaa niiden kokoonpanoon. Kansakuntamme kun on ikääntymässä kovaa vauhtia.

Mutta mutta. Enpäs nyt tiedä.

On hyvä, että asiaa selvitetään, mutta pitäisikö ikärajaa sitten laskea? On tiedossa, että monet nuoret itse suhtautuvat epäröiden äänestysikärajan laskemiseen eikä itsestään selvää enemmistöä nuorten joukosta tähän löydy.

Onko 16-vuotias kypsä tekemään tällaisia ratkaisuja ja perustuisivatko ne sellaiseen harkintaan kuin pitäisi? Murkkuikäisen arvostelukykyyn aikuisten asioissa en aina menisi luottamaan.

On myös niinkin, että toisaalla keskustellaan siitäkin, että lapsuus loppuu liian pian ja että nuorista yritetään tehdä liian nopeasti aikuisia aikuisten kulutusmaailmaan. Eikö tässä ole tavallaan myös tästä ilmiöstä kyse?

Wallin tekee myös sellaisen oletuksen, että nuorten äänestysikärajan laskeminen nostaisi nuorten äänestysaktiivisuutta muutenkin. Mahtaakohan asia oikeasti olla noin? Nuorten äänestyslaiskuus ei ole mikään ihan uusi ilmiö ja miten se muuttuisi alentamalla äänioikeusikää?

Ideaa ovat pyöritelleet nuorisjärjestöt jo pitempään ja asia nousee aina välillä pinnalle. Koska kyse ikärajoissa on aina päätetty raja, niin siitä päätösten tekeminen on aina vaikeaa. Ei ole mitään tieteellistä kaavaa, johon nojata.

Puoluepolitiikka on muuten tässä kysymyksessä aika jännä juttu. Kaikki puolueet ovat tiettävästi harmaantumassa, toiset enemmän kuin toiset. Samaan aikaan joillekin puolueille saattaa tulla vastaan kynnys vastustaa tällaisia uudistuksia, koska se ehkä voitaisiin tulkita nuorison vastaisuudeksi ja sellaista leimaa kukaan ei halua.

Sekin on muuten olennaista, että vaikka kyse on nk. nuorisoasiasta, kysymystä ei pidä ohittaa olankohtautuksella, sillä sen vaikutukset voivat olla monisyisemmät kuin alunperin näyttää. Eli tähän kannattaisi suhtautua ihan yleisenä yhteiskunnallisena kysymyksenä ja unohtaa yksisilmäinen nuorisonäkökulma.

Kuten sanoin, en tiedä, mutta epäilen vahvasti koko ajatuksen viisautta.