Kauppakeskukset

Kauppakeskukset ovat epämiellyttäviä ja rumia ostoshelvettejä, jotka perustuvat yksityisautoiluun ja kuluttamisen kasvun pönkittämiseen. Mikään ei ole niin kornia kuin perheen pakkaaminen autoon ja reissaaminen kauppakeskukseen viettämään nk. laatuaikaa ja keräämään jotain elämyksiä. Ostamisesta on varmaan tullut aikamme elämys, mikä kertoo karua kieltään aikamme köyhtyvästä elämäntavasta.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on oikeassa, kun hän pistää rajoja kauppakeskusten rakentamiselle kaupunkien ulkopuolelle. Kinaa on käyty Vihtiin kehitteillä olevaan Toivo Sukarin Ideaparkin rakentamisesta ja sen kaavasta. Kyse on ratkaisusta, joka osoittaa ollaanko tosissaan pyrkimässä kestävän kehityksen suuntaan vai ei.

Se, että Ruotsissa on kauppakeskuksia enemmän kuin Suomessa, ei ole mikään argumentti. Ei siksi, että jos ruotsalaiset hölmöilevät, niin meidän ei ole mikään pakko.

Sukarin argumentti siitä, että nimenomaan kauppakeskukset ovat jotenkin ympäristöystävällisiä, on tyhjän päällä. Vihdissä sijaitsevaan kauppahelvettiin ei mennä ilman autoa ostoksille, kun kaupungissa koko auton voi jättää parkkiin ja käydä ihan vaan kävellen lähikaupasta hakemassa tarvitsemansa. Jos sitten kaupunkilaiseen kauppakeskukseen pitää päästä, sinne vie esimerkiksi metro, bussi tai joku muu julkinen kulkuneuvo. Tai jos autolla on ihan pakko mennä, kilometrit ovat ihan erilaiset kuin esimerkiksi Helsingistä Vihtiin mentäessä.

Esimerkiksi tällaisissa asioissa syntyvät ne yksittäiset päätökset, joilla voidaan edesauttaa ilmastomuutoksen hillintää.

Niin. Sukari näkee Ideaparkkinsa vastustamisen myös Helsinki-keskeisyytenä. Argumentti on sekin hatara. Oikeasti kaupungissakaan ei esimerkiksi Itäkeskuksen kaltaisia esteettisia hirviöitä tarvita.