Puput

Silmämääräisesti tuntuu siltä, että viime vuosina ja etenkin tänä keväänä on kaupunkinaapuruston nurmikoilla kuljeskelevien rusakoiden määrä kasvanut reippaasti. Niihin ei voi olla törmäämättä.

Kaikesta päätellen lämpimän talven seuraukset näkyvät myös näiden eläinten lisääntymisessä. Ruoka hankkiessaan ne sitten syövät puutarhoja ja puistojen istutuksia.

Näillä pupujusseilla ei kaupunkiolosuhteissa ole juurikaan luontaisia vihollisia, joten jos evästä riittää, ne voivat lisääntyä varsin rauhassa. Vihollisiksi ei voitane laskea naapuruston muksuja, jotka ilomielin yrittävät pitkäkorvia jahdata sellaisen nähdessään.

Ihmisen ei näihin eläimiin pitäisi juuri koskea. Niillä ei ole ongelmaa, vaikka kyhjöittäisivätkin liikkumatta. Lisäksi on syytä tiedostaa se, että ihminen ei näille eläimille tai niiden yksin jätetyille poikasille voi juurikaan mitään. Ihmisten hoitoon joutuneista poikasista kuolee noin 99 %. Ilman emoa oleviin poikasiin tosiaan voi törmätä, koska emo jättää ne päiväksi olemaan yksikseen. Rusakoiden paritteluaika on helmikuussa ja tiineys kestää alle 50 päivää ja poikueista voi olla jopa 3.

On syytä tiedostaa, että nämä eläimet levittävät myös salmonellaa.

Itseasiassa rusakot eivät ole mikään uusi juttu Stadissa, vaan se on levinnyt kaupunkiin idästä ja saavutti Helsingin seudun 1920-luvulla.

Oma stoorinsa on sitten kanit, joita on pidetty lemmikkeinä ja ovat sitten karanneet tai pääsetty luontoon. Nekin ovat ryhtyneet lisääntymään kaupunkiolosuhteissa.

Nämä pupujussit eivät allekirjoittanutta häiritse. Eläkööt rauhassa. Oletettavaa tosin on se, että perinteisen koirankakkakeskustelun rinnalle nousee sitten tämä rusakoiden ja muiden jänöjen tuhoista nouseva keskustelu. Ellei jo ole noussut.


(Kuvassa Lepus europaeus eli rusakko. Kuvan lähde Wikimedia Commons)