Röyhkeys
Ehkä se on ajankuva, mutta näenkö vain harhoja vai ovatko myös ennen arvostettuna pidetyt ja korkeaa toimintaetiikkaa vaalimaan pyrkineet tahot lähteneet mukaan tähän raaistuneen yhteiskunnan kierteeseen?
Viimeaikoina on puhuttu toimitusten röyhkeydestä ja sen tiimoilta Kemppinen on pyydettynä julkaissut oppilaiden tuottamaa yhteenvetoa toimittajien toiminnasta Jokelan tragedian yhteydessä. Se ei ole ainoa esimerkki asiasta. Kuten Tuhat sanaa kommentoi, eräät asiat Malagan turman uutisoinnistakin olisi voinut jättää pois.
Lehdet tai tiedotusvälineet eivät ole ainoita tahoja, joiden toimintalogiikassa röyhkeys on nostanut päätään. Itseasiassa vaaliavustusten ilmoittamatta jättämisestä noussut kohu on sekin itsekkään röyhkeyden kertomusta. Jo se, että lain säätelemiä ilmoituksia lainsäätäjät itse tekevät miten sattuu, on röyhkeätä. Häpeälliseksi se muuttuu siinä kohtaa, kun se tehdään tietoisesti.
Jo aiemmin on liike-elämässä lähdetty samalle tielle. Esimerkiksi Nokian Bochumin tehtaan sulkemiselle saattaa olla hyvinkin liiketaloudelliset perusteet olemassa, mutta suhteessa yhteisöön tällainen tehtaan sulkeminen on varsin äkkiväärää toimintaa. Röyhkeyden sivumakuja nousee esiin siitä, että ongelma Nokian näkökulmasta puetaan itseasiassa viestinnälliseksi ongelmaksi. Edelleenkään alue ja yhteisö eivät merkinneet paljoakaan.
Kun puhutaan siitä, että yhteiskunta on jotenkin raaistunut, niin onko meidän yhteiskuntamme perusrakenteetkin lähteneet samalle välinpitämättömyyden tielle? Tehoton kovuus ja yksisilmäinen kustannustehokkuus ovat itsekkyyden kanssa rintarinnan saavuttamassa uusia alueita yhteisössämme.
Myös sieltä kansakunnan kaapin päältä voi pudota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti