Waxman-Markey liikkeelle

Yhdysvaltojen presidentinvaihdoksesta alkaen on odoteltu maan ilmastopolitiikan suunnan muuttumisen konkretiaa. Poliittisella tasolla on juuri nyt tapahtumassa.

Viime päivien suurin puheenaihe ilmasto- ja energiarintamalla on ollut The American Clean Energy and Security Act, joka tunnetaan myös nimellä Waxman-Markey Bill, asiaa käsittelevien kongressin komiteoiden puheenjohtajien mukaan.

Laskiehdotus sisältää presidentti Barack Obaman tukemia teemoja, kuten päästölupiin perustuvan päästökaupan (cap-and-trade), panostamisen uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen sekä työpaikkojen synnyttämisen tätä kautta. Samalla pyritään vähentämään Yhdysvaltojen riippuvuutta tuontienergiasta ja parantamaan energiaomavaraisuutta.

Lakiehdotus tähtää myös Yhdysvaltojen mittavien kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen.

Climate Progress-blogin Joe Romm kehuu lakiehdotusta ensimmäiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääväksi lakiehdotukseksi ikinä, jolla on realistiset mahdollisuudet tulla hyväksytyksi.

Samassa blogissa Daniel J. Weiss ja Daniel Wagener listaavat 10 syytä miksi tätä satoja miljardeja dollareita maksavaa lakia kannattaa tukea. Ilmastonmuutoksen hillinnän perussyiden lisäksi listalle mahtuu myös ajatus siitä, että itseasiassa lakiehdotus säästää yhdysvaltalaisilta kotitalouksilta energialaskussa pitemmän päälle.

Ympäistöjärjestöt suhtautuvat ajatukseen pääasiassa myönteisesti. Greenpeacen mielestä poliitikot ovat kuitenkin jo vesittäneet ehdotuksen liiaksi. Lakiehdotuksessa lähdetään liikkeelle siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan 17 % vuoden 2005 tasosta, kun Greenpeace vaatii päästöjen leikkaamista 25-40 % alle vuoden 1990 tason.

Poliittisesti jakolinjat ovat selvät; demokraatit kannattavat ja republikaani eivät. Republikaanit eivät edelleenkään halua mitään päästökauppamalleja tai erityisesti yhteiskunnan ohjausta näissä asioissa.

* * *

Obaman hallinnon politiikan konkretisoituminen Yhdysvalloissa on myös joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän ilmastokokouksen kannalta myönteistä.

Esimerkiksi YK:n ilmastoasiain johtaja Yvo de Boer pitää rohkaisevana sitä, että Obama on vahvasti sitoutunut kansainvälisiin neuvotteluihin ja tehostaa kotimaista politiikkaansa. Lisäksi Obama on kutsunut koolle 17 suurinta päästöjen aiheuttajamaata.

Ilman suurten päästöjä aiheuttavien maiden sitoutumista neuvotteluprosessiin ja päästöjen vähentämiseen, kansainväliset sopimukset jäävät puolitiehen tai vesittyvät pahemman kerran. Ja siihen ei nyt oikein ole varaa.

* * *

Vaikka Yhdysvaltojen avaus ilmastopäästöjen vähentämisessä näyttääkin jäävä alle esimerkiksi sen tason, mistä Euroopassa on keskusteltu (mutta ei toimittu), on aloite kuitenkin ensimmäinen laatuaan.

Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin kasvihuonekaasujen tuottajamaa Kiinan jälkeen ja politiikan suunnan muutos George W. Bushin mitääntekemättömyyden aikakaudesta on merkittävää.