Päivän vanhat sitaatit

Toimittaja Timo Harakka ruotii Metro-lehden kolumnissaan taannoista Shellin ja Nokian hallitusten puheenjohtajan Jorma Ollilan lausuntoa, jonka mukaan Suomi ei nouse tästä taantumasta enää teollisella tuotannolla devalvaatioineen, vaan sijoittamalla osaamiseen ja palvelutuotantoon.

Hän huomauttaa, että Suomen teollinen tuotanto on taantuman jaloissa supistunut reippaasti.

Harakka kirjoittaa:

Hallitus on uskonut, että "vientivetoinen kasvu" takaa talouden nousun.

Ja hieman myöhemmin:

Palveluillakin saisi vientituloja. Mutta me olemme vain ylpeitä siitä, että Suomen parhaan bisnesidean, Muumin, rahastivat japanilaiset.

Ja edelleen:

Perusteollisuuteen satsaaminen on ihan hyvä tapa kasvattaa taloutta. Paitsi että se on kaikkein kallein, tehottomin ja tuhoisin tapa. Eikä se luo työpaikkoja. Muuten hyvä.

Lopuksi Harakka tunnustaa, että em. sitaatit ovat itse asiassa hänen kolumnistaan vuodelta 1994 ja pyytää asiaa anteeksi. Hän jatkaa kuitenkin kysymällä, pitäisikö muiden kuitenkin pyytää anteeksi sitä, että Suomi on menettänyt 15 vuotta palvomalla tuhoon tuomittuja tehtaita?

* * *

Harakka osuu erääseen suomalaiseen mantraan ja kuvitelmaan.

Suomessa on totuttu puhumaan siitä, että me elämme metsästä ja olemme riippuvaisia viennistä, nimenomaan teollisesta viennistä. Samalla kaikissa innovaatiopuhteissa korostetaan kuitenkin sitä, kuinka pärjätäksemme meillä täytyy olla huippuunsa viritettyä osaamista ja uusia nokioita pitää saada synnytettyä.

Suomi ei elä enää bulkkituotannosta tai edes metsästä, ei ainakaan kohta kunhan metsäteollisuuden rakennemuutos kulkee polkuansa pitkin loppuun. Jos nyt metsäteollisuuden globaalien metsäteollisuusyritysten tuotanto on kannattamattominta nimenomaan Suomessa.

Tieto siitä, että palvelut ja osaaminen ovat ne alueet kansantaloudesta, joista maamme elää nyt ja jatkossa, on ollut olemassa jo pitkään^*. Silti toimet ja politiikka nojaavat vahvasti siihen ideaan, että perusteollisuus on kaikki kaikessa.

Tämä establishmentin harhakuvitelma tai -ajatus on johtanut yhteiskunnan näkemään vain suurten yksiköiden hyötyjä, muttei niiden haittoja.

Sokeus luovien, innovatiivisten ja usein pienten yksiköiden mahdollisuuksiin on tuhonnut matkan varrella monta mahdollisuutta ja johtanut kalliisiin virheisiin.

Tämä suuren teollisuuden harha on johtanut uskomaan lisäydinvoiman parantavaan voimaan tai esimerkiksi siihen, ettei Kemijärvellä voida tehdä muuta kuin keittää sellua. Samalla on rakennettu yhteiskuntaa, joka perustuu ekologisen jalanjäljen kasvattamiseen tulevista taloudellisista, ekologisista tai sosiaalisista kustannuksista välittämättä. Sellainen vaan ei voi jatkua.

*) Suomi on työllistänyt jo pitempään nimenomaan palveluissa ja asiantuntijatöissä, ei teollisessa tuotannossa (Tilastokeskuksen tilastoista EK, PDF). Teollisuus työllisti vuoden 2006 tilastojen mukaan 18,8 %, kun taas yksityisten palveluiden osuus oli 44,4 % (Tilastokeskuksen tilastoista EK, PDF).